Demure

Halusin teettää varsan jo hyvissä ajoin kasvattamallani tammalla Necromanticalilla. Tamma oli vielä täydessä kilpailuiässä, mutta suuren kisahevosmäärän takia ratkaisu tuntui oikealle. Kun huomioin Necromanticalin sukua, oli isä ehdokkaan pohtiminen haastavaa. Tamman suvusta löytyi niin isän kuin emänkin puolelta upeita hevosia. Harkittuani vaihtoehtoja päädyin Heidseckin omistamaan Grandleaf nimiseen oriin. Orin suvussa oli itselleni melko tuntemattomia nimiä. Lähinnä yksi nimi oli tuttu ja se näkyi myös tammankin suvussa, isänisän emänemä ja emänemän emänemä Jaqueminot. Se oli kuitenkin sen verran kaukana, joten en pitänyt sitä esteenä. Kummaltakin vanhemmalta löytyi suvuistaan muitakin hienoja hevosia kun tutustui tarkemmin. Kaikki eivät olleet niinkään meriittihaita, mutta yksilöinä erittäin hienoja hevosia.
Siemennys sujui odotetusti ja Necromantical tiinehtyi ensimmäisellä yrityksellä. Odotusten jälkeen syntyi pieni sievä, harmahtava, tamma. Synnytys sujui hyvin ja Necromantical hoiti esikoistaan hienosti. Harmahtavan värinsä, jonka kyllä tiedettiin muuttuvan mustaksi, takia varsa sai nimen Graufell. Varsa oli rauhallinen ja erittäin helppohoitoinen, mutta myös rohkea ja utelias.

Graufell on todella mukava tamma, jonka kanssa voi tehdä ja puuhailla mitä tahansa kuka tahansa. Se luottaa ihmisiin täydellisesti ja antaa itsestään kaiken. Taluttaessa tamma kulkee reippain askelin, mutta pysyy ihmisen rinnalla. Sen voisi melkeinpä viedä jopa räjäytystyömaalle eikä se välittäisi hommasta yhtään sen enempää kuin jos seisoisi kotona harjattavana. Harjauksen ajan Graufell seisookin siis aloillaan ja nauttii torkahdellen. Se ei suutu, jos kovettunutta kuraa joutuu hieman kovemmin hinkkailla tai jos hoitotoimet kestävät pidempään. Varustamisessa ei esiinny ongelmia. Kengitykset ja lääkärin tarkastukset sujuvat mutkattomasti. Ainoastaan suuhun tungettavia lääkkeitä, kuten matolääke, Graufell ei mielellään ota vaan nostaa päätään ja kiskoo sitä minkä ehtii. Onneksi ne eivät ole kuitenkaan jokapäiväisiä ongelmia, ellei nyt pidempää kipulääke- tai antibioottikuuria satu tulemaan.

Ratsuna Graufell on omalla moottorillaan kulkeva, muttei mikään pikajuna malli. Se liikkuu kyllä eteen ja taakse, mutta etenkin lisättyihin askellajeihin sitä täytyy työntää eteenpäin ja muistutella ettei vauhdi hiivu kesken kaiken. Graufell työskentelee siitä huolimatta ihan mielellään eikä hermostu toistuviin eteenpäin vieviin apuihin. Yleensä liikutuksen loppupuolella se liikkuu hieman reippaammin, joten syttyminen vain kestää normaalia kauemmin. Graufell omaa kauniit askellajit, jotka on miellyttävän tasaisia ja tarvittaessa näyttäviäkin. Ratsuna se on turvallinen ja rohkea. Se ei kyttäile tai säiky, ellei nyt jotain täysin yllättävää tapahdu ja sen tosiaan täytyisi olla todella yllättävää silloin.
Graufell tykkää jumppailla puomeilla, mutta mikään esteratsu siitä ei todellakaan olisi voinut tulla. Puomeilla ja kavaleteilla se menee hieman asenteella "vähän sinne päin" eli mikäli ei juuri sillä hetkellä huvita nostella kinttuja, tyytyy kolautella kavioita puomeihin. Siltikin se viitsii mennä niitä, jos ratsastaja vain ohjaa niille. Maastossa kulkee rennosti ja on vakaa turvallinen ratsu. Vaikka Graufell kulkeekin rauhallisesti, nostaa se ravin ja laukan pyydettäessä. Se ei siltikään pidä turhaa kiirettä edes kotia kohti mentäessä.