Demure

Joululoman toinen arvonta
Joululoman aikana hevosten liikutuksista vastasi tallille jääneet työntekijät, mutta kaikkia hevosia ei sentään tarvinnut päivittäin liikuttaa. Työntekijät olivat keksineet arpoa liikutettavat hevoset laittamalla kunkin työntekijän nimen paperille ja kypärään, josta nostivat yksitellen kullekkin listan hevoselle liikuttajan. Tänään oli taas Effimian nimi listassa ja edellisellä kerralla liikutuksen hoitanut Sandra ilmoitti, että reiluuden takia hänen ei kuulu olla nyt mukana. Niinpä muiden kesken arvottiin onnekas liikuttaja Effimialle. Huono arpaonni osui suomalaiselle Hillalle. Hilla oli Sandraa huomattavasti varmempi, joten hän otti homman enemmänkin haasteena kuin rangaistuksena.

Hilla haki Effimian varusteet hoitopaikalle ja sen jälkeen meni luimivan tamman karsinalle. Hän talutti nypeän näköisen Effimian hoitopaikalle ja alkoi varmoin ottein harjailla tammaa. Sandra tuli katsomaan miten Hilla pärjäsi ja yllättyi nähdessään ihan erilaisen hevosen kuin joitain päiviä aiemmin hänen käsiteltävänä olleen kiukkuisen ihmissyöjän. Effimia seisoi rentona eikä liiksuttauttanut eväänsäkkään. Hillan ja Sandran ero olikin varmuus ja epävarmuus. Hilla ei aristellut yhtään saati pelännyt tammaa. Ainoastaan vyötä laittaessa Effimia luimi ja huiskautti häntäänsä.

Hilla talutti Effimian maneesiin ja pysätti keskihalkaisijalle. Hän kiristi vyön ja Effimia taas siitä hieman triggeröityi, mutta rauhoittui yhtä nopeasti. Hilla ei ollut tamman kanssa aiemmin työskennellyt, joten hän pyysi tammaa eteenpäin rauhallisesti äänellä. Effimia lähti rennosti kävelemään uralle. Alkukäyntien aikana ratsukko teki kiemuroita istuntaa hyödyntäen. Effimia toimi oikein kivasti. Ravissa siltä löytyi hieman enempi energiaa, mutta taivutteluiden myötä ravikin alkoi muuttua rennommaksi. Jopa lopuksi nostettu laukka oli rauhallista ja hallittua. Ratsukon työskentely oli todella sujuvan näköistä. Loppukäyntien aikana Effimia kulki kaula pitkänä pärskien ja vaikutti oikein tyytyväiseltä.

Laskeuduttuaan selästä, Hilla nosti jalustimet ja löysäsi vyötä. Hän talutti rennon ja iloisen oloisen tamman talliin hoitopaikalle, jossa riisui siltä varusteet. Hän harjasi varusteiden kohdat ja laittoi lopuksi toppaloimen tamman selkään. Effimia pääsi lopuksi päivää tarhaan nauttimaan aurinkoisesta talvipakkasesta. Tallissa Hilla siisti varusteet ja vei ne omille paikoilleen. Eihän tamma nyt ollut edes paha, vaikka Sandran kokemus olikin todella huono ja Hilla oli sen takia odottanut jotain aivan muuta.

Huono arpaonni
Tallilla oli loma-aika joulun tienoolla ja suurinosa ratsastajista sekä hoitajista oli matkustaneet koteihinsa. Jäljelle jääneet vastasivatkin vaadituista työtehtävistä, tosin hevosetkin saivat osittain viettää lomaa. Olisihan se ollut mahdotonta niin pienellä porukalla liikuttaa päivittäin joka ikinen hevonen. Tämän päivän liikutuslistassa koreili Effimian nimi. Kukaan ei halunnut ottaa tamman liikutusta vapaaehtoisesti vastuulleen. Se oli suoraan sanoen yksi pahimmista painajaisista. Työntekijän kirjoittivat nimensä lapuille ja laittoivat ne kypärään, josta nostivat yksi kerrallaan listan hevosille liikuttajat. Olihan se muutenkin hauskempaa, mutta näin ei tarvinnut kinastella siitä, kuka sen kauhean tamman joutuu ottaa.
Effimian kohdalla kypärästä nostettiin ruotsalaisen parikymppisen Sandran nimi. Sandra tuntui kalpenevan huomattavasti, mutta ei voinnut minkään. Arpaonni oli nyt vain huono.

Sandra käveli vaitonaisena varustehuoneeseen ja nappasi sieltä Effimian varusteet. Hän jätti ne hoitopaikalle, jonka jälkeen haki luimivan tamman karsinasta. Sandra yritti keräillä itseään, mutta Effimian olemus oli todella päällekäyvä ja Sandra tuntui ruokkivan sitä kokoajan pahemmaksi. Pikaisen harjauksen aikana Effimia ei nostanut korviaan kertaakaan ja louskutti leukojaan häntä viuhtoen. Myös varustaminen oli yhtä epämiellyttävä tilanne kummallekkin.

Sandra talutti Effimian maneesiin, jossa selkäännousu sujui yllättävän hyvin. Sandra oli odottanut eteenpäin sinkoavaa lähtöä, mutta Effimia odotti rauhallisesti paikoillaan. Kuitenkin liikkelle lähtiessä Sandra huomasi, että pohkeet kävi turhan napakasti tamman kyljissä. Nuori nainen yritti tyhjentää kauhukuvaiset ajatuksensa ja keskittyi siihen, ettei vahingossakaan paina pohkeilla. Alkukäynnit sujuikin lopulta ihan kivasti. Raviin siirtyessä Sandra käytti ääntään, mikä vaikutti olevan erinomainen idea. Effimia liikkui hieman jännittyneesti, mutta kuitenkin eteenpäin ja ilman tuntua, että se häviäisi yhtäkkiä alta. Lopulta Sandra pystyi rentoutua hieman ja Effimian jännittyneisyys ei ollut enää yhtä voimakasta.
Ratsukko teki kiemuroita ja ympyröitä ravissa sekä käynnissä, kunnes loppua kohti Sandra päätti uskaltautua kokeilla laukkaa. Sandra nosti laukan kuten oli sen oppinut, siirsi toista pohjettaan hieman satulavyön taakse ja painoi omasta mielestään kevyesti. Effimia ei siitä tuntunut pitävän, mutta nosti laukan häntäänsä huiskauttaen. Laukka tosin ei ollut mitenkään hallittua vaan Effimia harppoi vauhdikkaasti, lähes kiitäen ja Sandra yritti pysyä rauhallisena ja pitää itsensä satulassa. Pidätteet eivät tuntuneet menevän läpi mitenkään päin. Muutaman hallitsemattoman kierroksen jälkeen Effimia rauhoittui ja Sandra sai hidastettua tamman käyntiin. Sandra ei enää toiseen suuntaan halunnut yrittää, vaan päätti lopetella ja antoi pidempää ohjaa loppukäyntejä varten. Effimia sen sijaan olisi mielellään halunnut vielä irrotella, joten rauhallisen käynnin sijasta se tahti ja Sandra joutui lyhentää ohjia reilusti. Lopulta nainen hyppäsi selästä alas ja päätti taluttaa loppukäynnit maasta. Se sentään sujui ja Effimia kykeni rauhoittua. Muutamien pärskähdysten kera he kävelivät joitain minuutteja maneesin uralla, kunnes Sandra pysäytti tamman. Nostettuaan jalustimet ja vyötä löystytettyään ratsukko lähti tallia kohti.

Hoitopaikalla varusteiden purkaminen ja harjaus oli alkua huomattavasti mielyttävämpää. Effimia seisoi nyt kiltisti paikoillaan eikä enää uhitellut jatkuvasti. Lopuksi Sandra laittoi sille toppaloimen ja talutti tarhaukseen. Tallissa Sandran laittaessa varusteita paikalleen hän totesi muille työntekijöille, että seuraavalla kerralla hänen ei todellakaan tarvitsisi osallistua Effimian ratsastajan arvontaan, jotta muutkin voisivat saada kunnian huonoon arpaonneen. Mutta ainakin hän oli vielä hengissä ja yhtenä kappaleena.