Demure

Monille kimot estehevoset ovat ainoita oikeita, sellaisia julisteiden ja uutisten satuhevosia, kiitos Miltonin. Meidän nimemme ei nyt ihan samalla kuuluisuuden tai legendan tasolla ole, mutta yhden sortin satuhevonen tämäkin on! Äärettömän kiltti, ihmisrakas, nöyrä ja miellyttämisenhaluinen hevonen, jolla ei koskaan ole pahaa päivää ja joka tekee aina parhaansa. Ja on kaiken päälle hirvittävän lahjakas esteratsu. Eihän tämmöisiä ole kuin satukirjoissa tai korkeintaan toisten ihmisten talleissa!

Mutta tämä kimo satuhevonen onkin ikiomani, enkä voisi olla onnellisempi, tai ylpeämpi. Näin hienokäytöksistä hevosta saa hakea! Lenni on ori, sen huomaa, näkee, mutta se ei onneksi ole lainkaan kliseisen testosteronihuuruinen tammoille huutelija. Se kyllä huomaa tammat, hörisee kerran, muttei tee itsestään sen isompaa numeroa, ei sen tarvitse. Lenni huomataan muutenkin, siinä on luontaista auktoriteettia sekä karismaa. Ihmisrakas herrasmiesorini nauttii kaikenlaisesta huomiosta, erityisesti sään sekä korvantauksien rapsuttelusta sekä viileästä pesusta kesäpäivinä. Klippauskoneeseen, raspaamiseen ja kaikkeen muuhunkin, lähti toimenpiteestä ääntä tai ei, kimoni suhtautuu hyvin rauhallisesti tekemättä niistä ikävistäkään asioista numeroa; kuka nyt taivutuskokeista tai rokotuksista erityisemmin pitäisi? Onnekseni Lenni ei ole erityisen rutiini- tai läheisriippuvainen hevonen; tämä helpottaa arkea sekä etenkin kisareissuja hurjasti. Kimo suhtautuu muuttuviin aikatauluihin, matkustamiseen (yksin tai porukassa), uusiin paikkoihin ja ihan kaikkeen uudesta rehusta lähtien samalla mutkattomuudella, jolla se suhtautuu hoitotoimenpiteisiin. Tämä on helppo saada syömään ja juomaan ihan mitä tahansa, missä tahansa, lastaaminen onnistuu yksinkin, kisahoitajaksi käy hätätapauksessa kuka tahansa, kunhan riimunnaru pysyy kädessä. Näin helppoa hevosta harvemmin tulee vastaan, ja nyt puhutaan kuitenkin kovatasoisesta kilparatsuorista, ei ratsastuskoulun luottoponista.

Lenni on välillä ollut talutusratsuna ja aloittelijapuksuttimena, koska sen hyvään käytökseen sekä ymmärrykseen voi luottaa. Ori kantaa pienet tai arat ratsastajat selässään niin varovaisesti, että se on ihan hellyttävää. Osaavampien ratsastajien kanssa ylimääräinen varovaisuus karisee. Ei tämä mikään raisu, kuumuva ja kuuroksi muuttuva tykinkuula ole ikinä, sitä on turha pelätä. Herkkä, energinen hevonen se kyllä, erityisesti laukkaamisesta sekä hyppäämisestä nauttiva oman elämänsä (ja vähän muidenkin) huippu-urheilija. Sileätreeneissä ori menee aloittelijoidenkin hevosena, esteillä se taas odottaa ratsastajaltaan hyvää tasapainoa ja vakaata kättä, eikä muutoin satumaisen hienosta suhtautumisestaan huolimatta anna anteeksi kovin montaa hypystä myöhästymistä tai pitkää kovakätisyyttä. Mitan täyttyessä Lenni hidastaa, pysähtyy, ei pukittele tai hypi pystyyn. Herrasmies loppuun saakka. Kaiken sujuessa orin herkkyys sekä nopeat reaktiot pääsevät oikeuksiinsa. Orini on komea, hienoliikkeinen hevonen, jolla on miltei moitteeton hyppytekniikka, todella hyvä estesilmä sekä uskomattoman korkea kapasiteetti. Ketterä, nopea, kolikon päällä kääntyvä kimo tekee lähes ponimaisia kurveja, suoriutuu hypyistä hyvin lyhyillä lähestymisillä ja muutenkin loistaa teknisillä radoilla. Rohkea ratsastaja saa nyhdettyä tämän hevosen kanssa askeleen sieltä, toisen täältä, useamman tuolta – Lenniä voi vain kehua. Kaiken päälle se on todella kevyt ratsastaa, eteenpäinpyrkivä ja uuttera, se sietää vapaapäiviä ja nauttii käyntimaastoista siinä missä tekniikkatreeneistäkin.

Sama satumaisuus jatkuu kilparadoilla. Lennin kanssa on aina ilo tehdä töitä, mutta myönnän, onhan se erityisen hienoa hypätä yleisön edessä, laukata kunniakierroksella ruusukkeen nauhat suitsissa liehuen. Ja kuten kaikesta yllä kerrotusta voi päätellä, Lenni on ainakin minulle oikea satuhevonen, kilpahevonen henkeen ja vereen, mutta erittäin helppo ja miellyttävä sellainen.