Demure

05.01.2024 - Oma ratsastaja
Brant alkoi olla valmis paketti ja vieläpä oikein hieno sellainen. En kuitenkaan itse pystyisi sen kanssa pitkään enää yhtä säännöllisesti ratsastelemaan saati aloittaa kisaamista, sen verran nopeasti tallin toiminta etenee ja kasvaa. Orille täytyisikin löytää oma ratsastaja, joka voisi myös kilpailla sen kanssa. Niinpä sulkeuduin toimistooni ja rustasin ilmoituksen nettipalstoille. Ensimmäiset sähköpostit tupsahtivat alle tunnissa ja muutaman päivän aikana sähköposteja ehti kertyä lähemmäs toistakymmentä. Lueskelin niitä ja osan saattoi karsia pois joukosta jo sähköpostien perusteella. Kuten esimerkiksi 10-vuotiaan lapsen hakemuksen sekä nuoren aikuisen, joka oli ratsastanut vain muutamia kertoja. Hain kuitenkin virallisesti työntekijää, jolla tuli olla riittävästi osaamista ja kokemusta sekä valmiuksia kilpailla suuremmissakin luokissa myöhemmin. Ja ennen kaikkea ihmistä, joka sitoutuisi hevoseen pitkäksi aikaa.

Käytyäni hakemukset läpi olin valikoinut kolme jatkoon päässyttä ja kutsuin heistä jokaisen vierailulle. Pitäisihän minun ennen päätöstä nähdä Brantin ja ratsastajan yhteistyötä ja soveltuvuutta meille. Ensimmäisenä koeratsastukseen saapui 19-vuotias nuori nainen Marta. Marta vaikutti hieman ujolle, mutta käsitteli rauhallisesti ja hevosystävällisesti Brantia. Ratsastajanhan ei välttämättä tarvitse hoitaa hevosta päivittäin, mutta aina toisinaan se on välttämätöntä. Sen puolesta Marta sai positiivisia pisteitä. Pisteet kariutuivat kuitenkin hyvin äkkiä maneesille päästyämme. Brant on edelleen hyvin nuori, joten se tarvitsee varman ja rohkean ratsastajan. Martan ujous puski ratsastajana läpi liiaksi ja jo pelkästään selkäännousu tuotti hankaluuksia, sillä Brant yritti hivuttautua pois jakkaralta toistuvasti ja Marta epäröi. Lopulta saimme tytön selkään, mutta Brant käytti edelleen ujoutta hyödykseen kaahottaen eikä kuunnellut yhtikäs mitään. En uskaltanut päästää ratsukkoa esteille asti, joten kiitin Martaa ja kerroin suoraan, etten nää hänen olevan sopiva Brantille.

Seuraavana päivänä 23-vuotias nainen Lina saapasteli paikanpäälle. Lina oli Martan täysi vastakohta, hän puhui reippaasti ja käsitteli Brantia varmakätisesti. Maneesilla hän halusi ensin taluttaa Brantia ja tutustua hevoseen sekä hevosen häneen paremmin. Lina nousi ripeästi ja epäröimättä selkään, jonka jälkeen ratsasti kuin olisi aina istunut orin selässä. Brant liikkui kuuliaisesti ja täysin Linan apujen mukaisesti. Lopuksi ratsukko hyppäsi muutamat esteet ja olin aivan myyty. Siltä myös Brant vaikutti, se näytti tyytyväiselle. Koeratsastuksen jälkeen Lina riisui varusteet ja harjaili Brantia, minun haastatellessa häntä samalla. Linan lähtiessä kerroin palaavani asiaan oli päätökseni mikä tahansa, kunhan kolmas ehdokas olisi käynnyt myös koeratsastuksessa.

Paria päivää myöhemmin kolmannen ratsastajan, Oton, oli määrä saapua koeratsastukseen. Odottaessani Ottoa harjailin Brantin valmiiksi ja ajattelin, että tällainen myöhästyminen ilman minkäänlaista ilmoitusta ei ollut miehen eduksi. Loppujen lopuksi Ottoa ei näkynyt eikä kuulunut. En saannut edes vastausta soittaessani ja laittaessani viestiä hänen peräänsä. Toisaalta sen myötä päätöksenteko oli ainakin todella helppoa. Vielä samana iltana soitin Linalle ilmoittaakseni päätöksestäni. Sovimme naisen tulevan ensi viikolla kirjoittamaan työsopimuksen, jonka jälkeen hän saisi aloittaa Brantin virallisena ratsastajana. Olin helpottunut ja hyvin iloinen. Kävin antamassa Brantille tämän merkityksellisen tapahtuman kunniaksi porkkanan sekä kunnon rapsutukset pojan lemppari kohdasta, harjan alta.