Doctor Rock 5318

ruunikonkimo Aa Ee Gg suomalainen puoliveriori, 170 cm
syntynyt 20.12.2016 Suomessa, 13-vuotias
VH22-031-0026

kasvattanut Serellenders
omistaa Minas Tirith, VRL-12454

ko  :  Grand Prix

KTK-II

Roki on hoidettaessa oikea halinalle ja sillä on tapana kerjätä hoitajaltaan huomiota, niin hyvässä kuin pahassa. Ratsuna Roki on yritteliäs ja nöyrä. Se kuuntelee tarkkaan ratsastajan pienimmätkin avut ja vastaa niihin parhaansa mukaan - arviointi ei vain aina mene aivan nappiin. Rokin jos jonkun kanssa ratsastaja oppii istumaan selässä aivan hipihiljaa ja tekemään vain tarvittavan. Tämän hevosen kanssa työskennellessä saa ihan luvan kanssa vain matkustella!

04.03.2026    maastolenkki    ✎ omistaja

Jos Rokilla ei olisi ollut yllään neonkeltaista heijastinloimea, se olisi hukkunut päivän harmaaseen maisemaan. Pilvimassa kellui matalalla Alppien rinteillä eikä näkyvyys ollut kummoinen. Silti olin päättänyt toteuttaa alkuperäisen suunnitelmani maastoretkestä sen sijaan, että olisin tyytynyt ratsastamaan ruuhkaisessa maneesissa. Vuoren rinteellä kiemurtelevalla tiellä ei ollut muuta liikennettä, mutta maisemasta kantautui hiihtohissin hurina ja laskettelijoiden iloisia huudahduksia, mikä piti huolen siitä, etten erehtynyt luulemaan olevani yksin.

Seuraavassa risteyksessä käänsin Rokin poispäin viereisestä laskettelukeskuksesta. Laskettelijoiden äänet vaimenivat hiljalleen ja jäljelle jäi vain Rokin askelten tasainen kopina kävellessämme asfalttitien reunassa. Ori käveli rauhallisesti eteenpäin ja annoin sen kulkea vapaasti pitkin ohjin. Tiirailin tietä eteenpäin ja yritin paikantaa kohtaa, jossa ainakin vielä viime viikolla oli kulkenut asfalttitieltä erkaneva polku. Ilokseni huomasin, ettei viikonloppuna satanut uusi lumi ollut peittänyt aiempia jälkiä kokonaan alleen, ja pääsin kääntämään Rokin pois asfaltilta. Harmaa ori tarpoi lumihangessa eteenpäin ja keikuin sen selässä haaveillen niitä näitä.

Metsänrajaan päästyämme polkukin leveni ja lumipeite näytti selvästi ohuemmalta. Uskalsin kehottaa Rokin pieneksi hetkeksi raviin, mutta siirsin sen pian takaisin käyntiin, kun huomasin orin varovan askeleitaan. Pohja taisikin olla hieman liukas. Jatkoimme matkaamme puiden välissä siis käynnissä, eikä se oikeastaan haitannut minua. Roki oli niin mukava ja luotettava ratsu, että sen selässä saattoi unohtaa kaiken - jopa ratsastamisen - ja vain nauttia raikkaasta alppi-ilmastosta sekä maisemista.

Valitsemani polku oikaisi tavanomaiselta maastoreitiltämme sen verran, että olimme pian jo kiivenneet hyvän matka rinnettä ylöspäin. Talli ei vielä pilkistänyt esiin pilviverhon takaa, mutta tiesin sen olevan lähellä. Nousin kevyeeseen istuntaan loivan ylämäen muuttuessa astetta jyrkemmäksi. Muutaman sadan metrin, muutaman jyrkemmän nousupätkän ja yhden risteyksen jälkeen tallin siluetti piirtyi eteeni. Rapsutin Rokin kaulaa harjantyvestä lähestyessämme tallipihaa. Lopulta pysäytin Rokin ison punatiilisen päärakennuksen edustalle ja laskeuduin satulasta. Yksi hevosenhoitaja lähestyi meitä aikomuksenaan ottaa Roki hoitoonsa, mutta sanoin hoitavani hevosen pois mielummin itse.