• Etusivu
• Esittely
• Orit
• Tammat
• Kasvatus

Kyleigh Dawn

KTK-III

Kuva © VRL-00884

Pieni ja suloinen Kylli-poni paras lasten ratsu, jota maa päällään kantaa. Se on aina joka tilanteessa kiltti ja hyväkäytöksinen poni, jonka kanssa pärjäävät pienimmätkin hevosihmisen alut.

Suku

Jälkeläiset

o. Zephyr Dawn s. 22.12.2014
r. Tassulan Täplä s. 12.10.2018
t. Pawhill Aures s. 17.02.2019

Kilpailut

Päiväkirja

17.08.2018, Kylli supermallina osa 1
"Niin, ei vaadi omistajalta vaivaa. Katot vaan että se on aamulla puhdas."
Ei vaadi vaivaa ei. Eräs suomalainen hevosvalokuvaaja oli edellisviikolla ottanut minuun Facebookin kautta yhteyttä ja kysynyt, löytyisikö ponitalliltani sopivaa ponia kuvattavaksi jotakin projektia varten. Oikeastaan likalla oli jo sopiva ponikin mielessä. Hän oli nähnyt hopeanharmaana hohtavan Kyllin kuvia profiilissani ja varovasti kyseli, sopisiko ponia tulla kuvaamaan. "Ilmaiseksi tietysti. Parhaat kuvat saat käyttöön itsellesi."
Minun tehtäväkseni jäi vain puunata poni kuntoon kuvauspäivää varten. Sovittiin sitten kuvauspäiväksi seuraavan viikon lauantai. Kuvausaika oli tietysti aamuvarhainen, kuinkas muuten. Suurin nautintoni on laittaa herätyskello soimaan tuntia normaalia aikaisemmin, vieläpä lauantaiaamuna. Perjantai-ilta kuluikin sitten Kyllin pesupuuhissa. "Ei vaadi omistajalta vaivaa." Eipä tosiaan, kun pihatosta tallustelee vastaan takkutukkainen, takiaisia täynnä oleva p*skanruskea poni.
Kylli seisoi tyytyväisenä vesikarsinassa edessään täynnä heinää olevat kottikärryt. Vähemmän innokkaana ja enemmän väsyneenä nyhdin takiaisia irti Kyllin liukuvärjätystä hännästä. Sen jälkeen olisi tartuttava apinanraivolla harjan kimppuun ja lopuksi vielä pestävä poni kaikenmaailman kimoshampoilla sun muilla ihmeaineilla. Siinä hetkessä teki kyllä mieli tunkea poni pyykkikoneeseen Vanish Goldin kanssa. Kyllikin pesuoperaatio venyi myöhään yöhön ja minulle jäi lepoaikaa makuuasennossa niin vähän, että tulisin lauantaiaamuna näyttämään enemmän zombilta kuin innokkaalta ponitädiltä. Ponin pesuoperaatio saatettiin päätökseen lopulta vasta lauantain puolella, kun sinnikkään takiaiset eivät olleet halunneet irroittaa otettaan Kyllin takkuisesta harjasta. Poikkeuksellisesti Kylli sai jäädä yöksi talliin arvokkaaseen miesseuraan ja sydämeni pohjasta toivoin, että se olisi vielä aamulla puhdas.

18.08.2018, Kylli supermallina osa 2
Ja niin koitti elokuun kahdeksastoista. Yöllä Kylli oli onnistunut saamaan itsensä yltä päältä heinänkorsien peittoon, joten aamu alkoi mukavasti heinänkorsien nyppimisellä. Muuten poni oli oikein puhdas. Suihkautin sen karvaan vielä kiillotusainetta, jotta poni nyt varmasti olisi tarpeeksi puhdas itse valokuvaajalle. Valokuvaaja saapuikin paikalle puoli kahdeksalta, tasan sovittuna aikana. Hänellä oli mukanaan jonkinnäköinen sarvi, jota mallailtiin pitkä tovi Kyllin säälittävään otsatupsuun. Ennen lähtöämme kuvauslokaatioon pellolle aamuaurinkoon, valokuvaaja koristeli vielä Kyllin (ja tallin käytävän) glittersuihkeella. Piru vie, saisi kyllä siivota nuo sotkut ihan itse.
Minun tehtäväkseni jäi vain totella arvon valokuvaajaa, kun hän lateli ohjeita. "Askel vasemmalle. Hyvä. Vielä puolikas. Eikun nyt oikealle. Hyvä just siinä. Eikun poni sittenkin toisin päin vinoon. No nyt se sarven kiinnitys näkyy, viitsitkö korjata?"
Meille ei enää ikinä tule yhtään valokuvaajaa. Ei ikinä koskaan. Tai sitten se saisi kyllä ottaa oman groominsa mukaan ja ponin saisivat hoitaa just tasan keskenään ja minä en siihen puuttuisi niin kauan, kun talli pysyisi glitterittömänä.
Huokaisin helpotuksesta valokuvaajan ilmoittaessa hymyillen, että eiköhän tää ollut nyt tässä. Hän vielä selitti kuvien toimitusajasta ja muusta aivan jonninjoutavasta, ja minä yritin epätoivoisesti sönköttää väliin jotain tallin käytävän glitterkuorrutuksesta ja siitä, että se pitäisi pestä. Niinkun tänään. Mielellään heti. Taisivat mennä juttuni aivan kuuroille korville, kun pian huomasin seisovani tallin pihamaalla hopeisen glitterponin kanssa katsomassa valokuvaajan auton perävaloja. Että sillälailla.

18.03.2020, vieraileva ratsastajatähti, kirjoittanut Bella
Lupaukset ovat lupauksia ja olin luvannut liikuttaa jotakin ponitammaa, kutsamanimeltään Kylliä. Niinpä saapuessani tallille en ollut tehnyt vielä minkäänlaisia olettamuksia. Myönteisenä yllätyksenä tuli kuitenkin se havainto, että kyseessä oli welsh mountain-tamma. Tottumuksesta olin hieman varuillani, kun ponia laitoin kuntoon, mutta Kylli osoittautui mitä ystävällisimmäksi ponitammaksi. En saanut hampaita kylkeeni eikä tamma edes luiminut. Vähintään satulavyön kohdalla oletin jotain tammamaista inahdusta tai mahan alle potkaisua, mutta pieni vaalea poni todella yllätti – ei sitten kerrassaaan mitään kiukutteluja!

Varustettuani ponitamman suuntasin kohti kenttää. Kylli seurasi kuuliaisesti vierelläni ja käänteli korviaan uteliaasti kaikkea kuunnellen. Hymyilin hieman ja käänsin ponitamman kentän keskelle kaartoon. Se pysähtyi kiltisti niille sijoilleen, eikä yrittänyt karata altani tai pullistaa niin, että satulavyö jäisi liian löysälle. Luottavaisin mielin laskin jalustimet alas ja nousin ratsaille. Eikä ponitamma luottamustani pettänytkään; se seisoi hievahtamatta ja odotti niin kauan, että sain vyön kiristettyä ja jalustimet säädettyä. Tämän jälkeen pyysin tammaa uralle kävelemään pitkinohjin alkukäynnit.

Pitkähköjen alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat ja pyysin Kylliä siirtymään raviin. Keventelin isoilla pääty-ympyröillä ponin rennon letkeää ravia ja annoin sen venyttää kaulaansa eteen ja alas. Tamma taipui mukavasti ja ei tarvinnut liiemmin pohkeita, mutta ei sen puoleen jarruttavia apujakaan. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdoin suuntaa kokorataleikkaalla ja jatkoin samaa harjoitusta toiseenkin suuntaan. Ponitamma pärskähti muutamaan kertaan ja vaikutti mukavan rennolta.
Aloitin kunnollisen työskentelyn harjoitusravissa heti alkuravien perään. Tein pitkille sivuille aina kaksi volttia ja lyhyen sivun keskelle otin pysähdyksen ravista. Kylli taipui hyvin ja teki pyytämäni asiat helposti sekä kuuliaisesti. Se hakeutui pehmeään, pyöreään muotoon ja kulki reippaasti. Volteilla Kylli asettui hyvin, eikä liiemmin yrittänyt puskea mihinkään suuntaan. Pysähdykset se teki täsmällisesti. Vaihdoin jälleen suuntaa ja toteutin samaa tehtävää myös toisen suuntaan.

Harjoitusravissa työskentelyn jälkeen annoin Kyllin kävellä hetken pidemmin ohjin. Tamma venytti kaulaansa ja samalla pyörittelin itse omia hartioitani. Muutaman kierroksen kävelyn jälkeen otin ohjat takaisin kunnolliselle tuntumalle ja aloin ottaa laukkaa. Tein molempiin päätyihin isot laukkaympyrät, joissa ratsastin hidasta, lyhyttä laukkaa. Pitkille sivuille otin aina hieman pidempää sekä reippaampaa laukkaa. Kylli vastasi apuihini hyvin, eikä innostunut tehtävästä liiaksi. Se kuunteli tarkkaavaisesti istunta-apuja eikä säätänyt mitään omiaan. Vaihdoin suuntaa radan pituushalkaisijan kautta ja ottaen laukanvaihdon ravin kautta. Toiseenkin suuntaan Kylli toimi tehtävässä hyvin, vaikka olikin ehkä hieman jäykempi.

Laukkatehtävän jälkeen otin vielä harjoitusravissa samanlaista tehtävää, jossa vuoroin lyhensin ja pidensin ravia. Kylli toimi hyvin ja liikkui koko kropallaan. Olin myönteisesti yllättynyt siitä, ettei se jäänyt puskemaan mihinkään suuntaan ponimaisen jääräpäisesti, vaan kiltisti ja kuuliaisesti toteutti pienimmätkin apuni. Tehtyäni harjoitusravissa tehtävää molempiin suuntiin, aloin keventää ravia ja tarjosin samalla Kyllille hieman pidempää ohjaa. Otin loppuravit isolla keskiympyrällä, jossa vaihdoin kertaalleen suunnan ympyräleikkaalla. Loppuravien jälkeen taputin Kylliä tyytyväisenä ja tarjosin sille pitkät ohjat loppukäyntien ajaksi. Otin jalustimet pois jaloistani ja pyörittelin omia nilkkojani tamman kävellessä. Se ei ollut moisesta moksistaan – ihmeellinen tamma.

Käyntien jälkeen käänsin ponitamman kaartoon ja laskeuduin alas ratsailta. Taputtelin tammaa ja löysäsin vyön sekä nostin jalustimet. Lähdin taluttamaan ponia takaisin kohti tallia. Tallissa riisuin tammalta varusteet vieden ne paikoilleen. Harjasin vielä ponitamman huolellisesti ja jäin hetkeksi rapsuttelemaan sitä. Kylli nökötti paikoillaan korvat tötteröllä ja hamusi taskuani palkkion toivossa. Huvittuneena tarjosin tammalle pienen porkkananpalan, jonka se otti vastaan mieluusti.