• Etusivu
• Esittely
• Orit
• Tammat
• Kasvatus

Niksulan Tuolta Saapuu Charlie Brown

tavoitteena KTK

Kuva © Cherie CC BY 2.0

Charlie juoksi tarhassa ympyrää ilman aikomustakaan antaa itseänsä kiinni tarhan keskellä seisovalle Merille. Ei Merilläkään tuntunut olevan kiire minnekkään, kunhan selasi puhelimellaan feispuukkia ja odotti Charlien väsyvän juoksemiseen. Aurinko oli paistanut jo monta päivää putkeen, tarhan hiekka oli mukavan kuiva, joten mikäs siinä rallitellessa. Muutaman tovin juostuaan ympyrää huomasi Charlie, ettei ponitädilläkään ollut kiire, miksi siis itse tehdä työtä kun ei kaksijalkainenkaan tehnyt. Nyhjötettyään hetken omassa seurassaan Charlie lähti uteliaasti lähestymään virallista namutätiään, ehkä sillä oli nytkin muutama porkkana (tai hyvällä tuurilla sokeripala!) taskussaan. Pahaa-aavistamattoman ponin lähestyessä Meri huomasi tilaisuutensa tulleen, kaivoi esille sokeripalan taskustaan ja salamannopealla liikkeellä tarttui kiinni Charlien otsatukkaa. Hähää, kiinni jäit!

Yllättävästä käänteestä hämmentynyt Charlie ei ymmärtänyt edes rimpuilla karkuun, vaikka sitäkin se toisinaan teki. Charlie tepsutti sievästi Merin vierellä kohti tallin edustalla sijaitsevaa hoitopaikkaa. Vilkasluonteinen poni ei aina malttanut pysyä paikallaan, mutta kumisualla rapsuttamisesta sekin välitti tarpeeksi tajutakseen, että moiset hellyydenosoitukset loppuisivat lyhyeen mikäli alkaisi nyt temppuilemaan. Merikin tiesi sen, uskalsi jopa jättää Charlien hetkeksi yksin lähtiessään hakemaan tallista valjaita. Kärrylenkit lähimetsissä olivat ehdottomasti Charlien suosikki heti rapsutusten jälkeen, eikä poni malttanut enää pysyä nahoissaan valjastustilanteen edetessä liian verkkaisesti. Kyllähän Merikin tiesi, ei tämän ponin kanssa pitäisi turhaan vitkutella, sillä ei se odottelun aikana muuttunut paremmaksi.

Mennään, mennään, mennään! Joko mennään? Alun hoitotoimenpiteiden jälkeen Charlie kävi jo turhan malttamattomaksi, steppasi paikallaan ja olisi varmasti lähtenyt matkaan ilman Meriä, mikäli nainen olisi hellittänyt otettaan ohjaksista. Vihdoin viimeisenkin remmin ollessa paikallaan ponivaljakko pääsi matkaan. Kuten aina, oli Charlie tälläkin kertaa siirtymässä omatoimisesti raviin heti kotipihasta poistuttaessa. Se oli sen tapa, ilman tuttua keskustelua etenemisnopeudesta pihatiellä Meri olisi huolestunut, ehkä todennut Charlien olevan kipeä ja kääntynyt takaisin kotiin. Mutta ei tänään, tänään Charlie tepasteli pienet korvat tötteröllä eteenpäin odottaen, josko täti kohta hellittäisi ohjasta ja antaisi mennä kovempaa. Kentällä työskennellessä ori ei koskaan ollut näin innoissaan, sen mielestä oli kerrassaan puuduttavaa kiertää ympyrää aitojen sisällä (vaikka tarhassa tämä tietysti oli ok, mutta Charlie on Charlie, eivätkä kentän ja tarhan aidat ole sen mielestä millään tasolla verrattavissa toisiinsa) tai väistellä tötteröitä.

Pitkän ja vauhdikkaan kärrylenkin päätteeksi Charlie pääsi kotipihassa vielä suihkuun. Charlie inhosi vesiletkua yli kaiken, sen kanssa piti aina käydä sama keskustelu: onko pakko käydä suihkussa jos ei tullut paljoo hiki? Orin rauhoituttua edessä oli pian peseytymisen paras osuus, herkkupala ja pääsy takaisin tarhaan kuivattelemaan märkä karvapeite kevätauringon lämpimissä säteissä. Ja kuten tapoihin kuului, kävi poni piehtaroimassa antaumuksella auringon lämmittämään hiekkaan, nousi sitten ähkäisten ylös ja ravisteli itseänsä märän hiekan lentäessä ympäriinsä.

Suku

Kilpailut

Charlie ei ole vielä kilpaillut. Sillä kilpaillaan porrastetuissa valjakkokilpailuissa, kun sen aika tulee.

Päiväkirja

15.02.2020
Charlie syntyi Niksulan shetlanninponitallilla.

30.03.2020 Tuolta saapuu Charlie Brown
Joo. Mitähän tuosta nyt sanois.
Tähän talouteen ei tunnu tulevan yhtään ponia silleen normaalia reittiä pitkin. Siis niinku että ostettaisiin jotain tarpeeseen. Hupiostokset ovat paljon viihdyttävämpiä, kyllähän sen jokainen tietää. Noh. Hupiostos taipui pian hutiostokseksi, alkaen tasan siitä sekunnista kun poni asteli trailerista reippaasti ulos. Siitä lisää myöhemmin.

31.03.2020
Charlien ensimmäinen yö Itä-Suomessa vaikutti ainakin aamutuimaan silmät puoliummessa katsottuna sujuneen aika mainiosti. Ainakin se löytyi turvallisesti samasta karsinasta, johon olin sen illalla lukinnut. Charlie hörähti suloisesti ja kopautti vaativasti kavionsa seinään. En tiedä, oliko se tehnyt sitä aina, vai olivatko muut ponit opettaneet sen huonoille tavoille yhdessä yössä. Mutta väliäkö tuolla, enhän tohtinut olla kolmivuotiaalle edes vihainen sen tapittaessa minua tiukasti harjapehkon alta pilkistävillä nappisilmillään.