Päiväkirja
10.02.2019, kirjoittanut omistaja
Wisterian kanssa kaikki ei ole mennyt ihan niinsanotusti kuin siinä kuuluisassa ruotsalaisessa tv-ohjelmassa. Saksalaiset työntekijäni muuten eivät ymmärtäneet yhtään käyttäessäni tätä "ei mennyt kuin Strömsössä" - sanontaa. Vähitellen ne alkaa tosin jo oppia, että repäisen hihastani lähes päivittäin jonku entistä oudomman jutun, joka ei ole kenenkään muun mielestä hauska, kuin omastani.
Saksaan tuli siis talvi. Se muuten yllättää autoilijat täällä Saksassa vielä suuremmin, kuin Suomessa. En vieläkään pääse yli siitä, että pakkasilla ja pienen lumipyryn seurauksena koko elämä pysähtyy. Koulut ja työpaikat suljetaan, ihmisiä kehotetaan pysymään sisällä.. For God's sake - menkää talveksi Suomeen. Ilmeisesti myös Wisteria yllättyi talven tulosta, ja onnistui liukastumaan tarhassa aiheuttaen itselleen jonkinsortin lihasvamman selän lihaksiin. Todennäköisesti kyseessä on revähtymä, joka paranee levolla ja tulehduskipulääkekuurilla. Vamma on sellaisessa paikassa, että sitä on todella vaikea lähteä kuvaamaan, joten luotan vaan omaan fiilikseeni. Jos se lähtee paljonkin pahenemaan, niin sitten täytyy varmaan kuvauttaa, mutta yleensä lepo ja lääke on auttaneet aiemminkin.
Wisteria kerkesi olla vajaa kuukauden treenissä, mutta tamma nauttikoon nyt tästä lomailusta. Eniten harmittaa, että sen kunto pääsee laskemaan, mutta eipä sitä onneksi tarvitse enää kisakuntoon rassata tamman kisauran ollessa jo ohitse. Laatuarvostelutilaisuudessa nyt pärjää hieman vähemmälläkin kunnolla.
06.01.2019, kirjoittanut omistaja
Uusi vuosi ja uudet kujeet. Sama vanha minä. Ja täytyy tosin myöntää, että arki taitaa kyllä rullata samalla tavalla, kuin ennen vuoden vaihdettakin. Jotenkin en ole ikinä ymmärtänyt, miten ihmiset luulevat pystyvänsä muuttamaan elämäntapojansa tai muita asioita elämässään vuoden vaihtuessa, jos ne eivät siihen kykene normaalina arkenakaan. Onkohan uuden vuoden lupaukset eniten maailmassa petettyjä lupaksia?
Se siitä positiivisuudesta. Wisteriaa on piikityksen jälkeen lähinnä kävelytelty ja kevyesti jumppailtu, vaatimatta tammalta mitään sen suurempia. En ole havainnut piikityksen jälkeen kovin suurta muutosta, mutta eihän siellä varsinaisesti ollutkaan mitään suurempaa vaivaa, johon piikitys olisi vaikuttanut. Tänään olinkin ajatellut ottaa Wisteriaa ensimmäisen kerran kunnolla töihin.
Groomini oli kerennyt kävelyttää Wisteriaa jo parikymmentä minuuttia saapuessani halliin. Tykkään yleensä itse kävelyttää ainakin alkukäynnit, mutta olin onnistunut särkemään hieman selkääni sen ottaessa hieman osumaa nuoren hevosen sisäänratsastuksessa, joten en viitsinyt rasittaa sitä liikaa, ettei kipu pahenisi. Aloinkin samantien selkään päästyäni ottaa Wisteriaa kuulolle nopeiden pohkeenväistöjen avulla. Aloitan lähes poikkeuksetta jokaisen hevosen kanssa pohkeenväistöillä, sillä niillä on hyvä aktivoida hidasta hevosta, sekä hieman rauhoittaa liian virkeällä tuulella olevaa, joka ei malta keskittyä alussa työntekoon. Wisteria olikin yllättävän reipas ja hyväntuulinen, vaikka olin ollut melko varma siitä, ettei tamman työmotivaatio olisi huipussaan loman jälkeen.
Melko pian aloin ravaamaan. Ravissa tein alkuun loivia pohkeenväistöjä, ja hieman loivaa sulkutaivutusta, jotta saisin Wisterian kroppaa rennoksi ja hieman enemmän auki. En vaatinut Wisterialta kovin koottua muotoa, vaan annoin sen hölkkäillä hieman matalammassa muodossa, vaatien sitä kuitenkin työskentelemään aktiivisesti takapäällä. Tamman hieman verryttyä aloin tehdä ravissa hieman askellajin sisällä siirtymiä, kooten ravia hieman passageen, jonka jälkeen päästin sen etenemään isompaa ravia hieman lisäysmäisesti. Kovin isoa ravia en antanut Wisterian mennä, sillä selkäni tuskin kestäisi tamman lisäystä, sillä se oli hieman "kova." Olin todella yllättynyt, miten iloisesti Wisteria suoritti, eikä vaikuttanut yhtään happamalta, vaikka joutui muutaman kerran kokoamaan melko paljonkin.
En uskaltanut ottaa laukkaa, sillä siitä tiesin selkäni satavarmasti ärtyvän. En muutenkaan halunnut lähteä tietoisesti haastamaan tamman kanssa riitaa, sillä se oli suorittanut koko treenin hyvällä fiiliksellä, eikä ollut yhtään tammaillut. Välikäyntien jälkeen otinkin vielä muutaman siirtymisen käynnistä piaffiin, ja siitä takaisin käyntiin. En vaatinut piaffia kuin ihan muutaman askeleen kerralla, jotta tammalla säilyisi hyvä fiilis treenistä. Päätin lopettaa onnistuneeseen piaffiin, mielummin tänään katsoisin
Kuinka kouluttaa lohikäärmeen televisiosta elokuvana, kuin joutuisin itse siihen tilanteeseen. Olin melkein shokissa siitä, miten hyväntuulisesti tamma suoritti - ehkä pieni loma olikin tehnyt sille oikein hyvää.
01.12.2018, kirjoittanut omistaja
Vuosi alkaa olla taas siinä pisteessä, että näin kesän jälkeen onkin ensimmäinen jokavuotisista suosikkipäivistäni - ensimmäinen lastillinen hevosia lähtee vuosicheckkiin. Joka syksy käytän läpivalaistavana kaikki hevoset, joiden on tarkoitus vielä kilpailla tai tehdä varsa ensi kaudella - oli niillä sitten viitettä mahdollisista vaivoista tai ei. Olen pitänyt joulukuuta yleisesti ottaen aina kevyen treenin kuukautena, jolloin hevoset saavat vähän lomailla ennen vuoden vaihdetta. Samalla pystyn kokoamaan mielessäni kuluvaa kautta, ja itse miettimään seuraavan kauden hevoskohtaisia tavoitteita kasaan rauhassa. Tämän vuoksi ajoitan vuositsekkaukset aina myös joulukuulle, jolloin mahdolliset piikitykset tai muut hoidot eivät sotke treenisuunnitelmiani. Hevoset käyvät muutamassa ryhmässä klinikalla vähän sen mukaan, miten ne ovat mahdollisesti oireilleet, ja mitä tutkimuksia täytyy teettää. Muuten pyytäisin eläinlääkärin käymään kotona, mutta haluan jokaiselta hevoselta jaloista uudet röntgenet, ja jos yhtään mitään viitettä tulee, myös mahdollisesti kuvautan selän. Lisäksi jokaiselta hevoselta otetaan laaja verenkuva. Tämä helpottaa omaa tietoisuutta treenissä ja sen vahvuutta huomioidessa, ja tietenkin myös mahdollista myyntiä.
Ensimmäisessä satsissa lähti muiden kilpailevien tammojen mukana Wisteria. Wisteriaa ei enää hirveämmin kisoissa rassattaisi, vaan ajatuksenani oli valmistella tamma laatuarvosteluihin, jonka jälkeen se saisi tehdä ehkä vielä muutaman varsan. Omassa tallissa ei vielä yhtään Wisterian jälkeläistä ole, mutta haluaisin edes yhden talliin tamman sukua jatkamaan - en tosin tiedä, toivoisinko enemmän ori- vai tammavarsaa. En ole tosin edes ehtinyt vielä pohtia, minkälaista oria haluan tammalla käyttää. Ehdottomasti hieman paremman työmotivaation omaavaa, ja ehkä haluaisin hieman laajuutta liikkeisiin.
Wisteria on todella hyvä matkustaja, ja sen kanssa on ilo reissata, sillä se käyttäytyy aina korrektisti paikasta riippumatta. Tälläkään kertaa tamma ei yllättänyt, vaan hurmasi klinikan henkilökunnan uteliaisuudellaan ja kauniilla käytöksellään. Tammasta ei löytynyt suuremmin mitään moitittavaa, pientä kulumaa sieltä täältä, mikä on ihan ymmärrettävää ottaen huomioon tamman iän, sekä kohtuullisen kovan käytön, jolla se on ollut. Eläinlääkäri halusikin piikittää takakintereisiin "varmuuden vuoksi" vähän lisää voiteluainetta. Tuntuu aina yhtä hyvältä, kun hevosesta ei löydykään mitään suurempia vammoja, sillä silloin saan aina lisää varmuutta oman treenin toimivuuteen, ja tiedän treenin ja levon olevan hyvässä balansissa.
Nyt Wisteria tosiaan saa hetken ottaa hieman kevyemmin, jonka jälkeen tammikuussa aletaan taas vähitellen treenaamaan. Täytyy myöntää, että alan jo hieman olemaan innoissani Wisterian tulevasta varsasta - täytyykin iltapuhteina alkaa suunnittelemaan ja etsimään tammalle sopivaa oria, josta saisin varsan talliimme.
