Kuulin pienen puskaradion kautta, että Domenica Estatessa olisi mahdollisesti hannovereja myynnissä. Siinä vaiheessa tallimme hevoskanta oli hyvin pieni, joten uusille asukkaille oli todella tarvetta. Kivasta suvusta oleva musta ori, jolla oli nätti päänmerkki ja takajalkasukat herätti huomioni. Lisäksi varsan emä oli palkittu kolmevuotiaana kouluvarsojen laatuarvostelussa KV-II - palkinnolla, joten varsan olisi pakko olla laadukas. Pari puhelua, ja varsasta oli alustava kauppa sovittu. Ei kait se auttanut, kun taas lähteä Suomeen hakemaan hevosia... Mikähän siinä on, että Saksassa asuessa tulee Suomesta haettua saksalaisen kantakirjan hevosia, kun lähempääkin niitä saisi?
Luonnekuvaus
Ensimmäinen asia, jonka yleensä pistää merkille Snipeen tutustuessaan on se, että ori tuntee oman arvonsa varsin hyvin. Se ei ole ilkeä, mutta ei tee koskaan mitään ilmaiseksi ja vetää hommat aina ranttaliksi, kun mahdollisuus vain tulee. Laumassa Snipe helposti vähän isottelee muille, mutta se ei oikeastaan koskaan haasta riitaa. Se ikään kuin vain testaa omaa paikkaansa muiden silmissä ja alistuu kyllä muiden edessä ennemmin, kuin pistää toisille hanttiin. Taluttaessa Snipe on vielä suhteellisen helppo käsitellä, vaikka ison hevosen kanssa saakin pitää hieman varansa, että se tosiaankin pysähtyykin silloin, kun se on tarpeellista.
Hoitotilanteissa Snipe toteuttaa sitä omalaatuisuuttaan. Itse olen kantapään kautta oppinut, että ori kannattaa tosiaankin oikeasti sitoa kiinni ja huolehtia se karsinan ovi kiinni, ellei haluta olla etsimässä sen jälkeen kyseistä elikkoa viereisen pihan lehmien laitumelta aina naapurin mummon kukkapenkkiin. Snipe on melko rauhaton ja malttamaton, eikä sen mielestä sillä ole mikään velvollisuus seistä liian kauaa paikallaan mitään tekemättömänä ja siitä se ilmoittaakin rauhattomalla hyörimisellään ja rasittavalla maan kuopimisella. Onneksi pitkiä puunaustuokiota harvoin tarvitaankaan, sillä Snipe tuntuu välttelevän viimeiseen asti itsensä likaamista. Satulointi sen sijaan on yllättävän helppoa, sillä Snipe ei oikeastaan koskaan ole edes oppinut pullistelun jaloa taitoa. Se kuitenkin ilmoittaa varsin kärkkäästi siitä, jos vyön kiristys tapahtuu liian kovakouraisesti tai nopeasti. Ja täytyy sanoa, että eläinlääkäriä ja kengittäjää erityisesti käy vähän liiankin usein sääliksi, kun työlistalta löytyy myös Snipe…
Ratsastaessa Snipe on herkkä ja toimii parhaiten istunnalla. Se ottaa helposti nokkiinsa liikaa itseensä kiinni jäävästä ratsastajasta, eikä yleensä paikkaile liiemmin ratsastajan virheitä. Ori ei teekkään koskaan mitään ilmaiseksi, vaan tekee asioita tilaisuuden tullessa mieluummin puoliteholla. Kokeneen ratsastajan kanssa orin saa kuitenkin syttymään ihan eri tavalla, kunhan Snipeltä osaa vain vaatia tarpeeksi ja oikealla tavalla. Snipe on oikeastaan äärimmäisen fiksu ja se alkaakin helposti ennakoimaan tulevaa, joka syö sen mielenkiintoa. Parhaiten sen saakin pysymään hereillä, kun tekee vain muutamia toistoja samaa tehtävää ja vaihtaa sitten jo uuteen. Bravuurina ovat ehdottomasti lisäykset, taivutukset ja piaffet, vaikka tarpeeksi motivaatio suorittamiseen saadessaan ori onkin tasaisen hyvä painotuslajissaan. Esteille puolestaan Snipellä ei ole silmää ja se onkin varsin kömpelön näköinen ilmestys esteiden sekaan joutuessaan. Sen ponnistusvoima ei tunnu riittävän isommille esteille, vaikka pienet esteet vielä ylittyvätkin jotenkuten. Maastossa Snipe on aina vähän virämpi jo heti aluksi, kuin kentällä. Se ei ole erityisen säikky, mutta liikenteessä ori kyttäilee helposti vastaantulevia kummallisuuksia ja saattaa olla varautunut.
Matkustaminen Snipelle on melko rutiininomaista ja ori on tottunut pidempiinkin matkoihin yksinäänkin. Kisapaikalla Snipe saattaa olla etenkin alussa hyvin utelias ja äänekäs, mutta rauhoittuu yleensä päästessään purkamaan energiaansa lämmittelyssä.
Luonteesta suuri kiitos Hazel!
