Päiväkirja
29.12.2018, kirjoittanut omistaja
"Mitä haluat, että treenataan?" Olin onnistunut venäyttämään selkäni juoksutustilanteessa, joten
Riley oli saanut vastuulleen lähes kaikkien hevosten liikutuksen parin päivän ajaksi. Oma selkäni
ei kestäisi yhdenkään hevosen ratsastamista tällä hetkellä, sillä joutuisin jännittämään selkääni
väärällä tavalla. Valmentamista se ei kuitenkaan estänyt, joten Riley saisi ottaa ilon irti nyt näistä hetkistä, kun kerrankin kerkeän seurata treenejä sivusta käsin.
"Otetaanko treeniin vaihtosarjat? Ne on välillä vähän huojuvat, niin yritetään saada pysymään ne suorina." Nyökkäsin Rileylle hyväksyvästi, olin itse huomannut saman, mutta en ollut vielä ehtinyt ottaa asiaa puheeksi. Tiesin, että ongelma olisi suhteellisen helppo korjata, joten en ollut hätääntynyt asiasta. Navone teki yksittäiset vaihdot todella nätisti suoralla linjalla, eikä Rileyllä ollut sen suurempia ongelmia linjojen suorassa pitämisessä muilla hevosilla. Jostain syystä Navonelle oli vain tullut tapa lähteä hieman huojumaan sarjoissa.
Annoin Rileyn verrytellä itsenäisesti heitellen silloin tällöin yksittäisiä ohjeita. Navonella ja Rileyllä pelasi hyvin yhteen, ja ori vaikutti todella tyytyväiseltä työskennellessään Rileyn kanssa. Se liikkui rennosti ja hyväntuulisena, ja Rileykin näytti tykkäävän orin kanssa töiden tekemisestä.
Alkuverryttelyn jälkeen otettiin vaihtosarjat syyniin. Pyysin Rileytä ensin tekemään muutaman yksittäisen vaihdon eri linjoilla, jonka jälkeen ensin sarjat joka neljännellä ja kolmannella askeleella. Neloset ja kolmoset sujuivat sen kummemmin huojumatta, mutta Rileyn lähtiessä tekemään vaihtosarjoja joka toisella askeleella, alkoi Navone hieman huojua vaihdoissa. "Se menee neljää eri linjaa noissa sarjoissa, kun se huojuu ja hyppii niin paljon. Mistä se johtuu?" Riley pudisteli päätään mietteliäänä osaamatta antaa sen kummempaa vastausta, joten ohjasin Rileytä tekemään sarjan pitkällä sivulla suoraan peiliä kohden, jolloin hän näkisi suoraan, miten sarja etenee.
Muutaman toiston ja pienien korjausten jälkeen Riley sai seinän vierustaa mennessä kakkoset pysymään suorassa. Huojuminen tuli esiin vielä diagonaalilla, jossa seinää ei ollut vieressä auttamassa. "Jätetään tänään tähän ja jatketaan huomenna, olette molemmat korjanneet hyvin, niin nyt ei lähdetä kaivamaan ongelmia esiin. Ja sulla on vielä 6 hevosta liikutettavana tänään. Kaipaatko jonkun muun kanssa apua?" Riley nyökkäsi, tyttö ei ikinä pystynyt itse pyytämään apua, mutta onneksi osasi ottaa sen vastaan sitä tarjotessa.
06.12.2018, kirjoittanut omistaja
Klippauspäivä - suosikkipäiväni kaikista. Not. Tavallaan klippaaminen on jotenkin ihanaa, kun saa olla yksin omien ajatustensa kanssa ja vain
ajella menemään. Kuitenkin, kun ajaa puolet tallin hevosista samana päivänä, on vaatteista löytyvä karvan määrä aivan järjetön. Vaikka meillä hevoset klipataankin
säännöllisesti eivätkä ne kerkeä kasvattamaan paksua turkkia, on karvaa silti klippauksen jälkeen jokaisessa vaatekappaleessa ja niiden alla.
Navone osoitti järkevyytensä taas kerran, eikä aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia klippauksessa. Ei se siitä varsinaisesti näyttänyt nauttivan, mutta
ei se vastaankaan laittanut. Myös meidän oma kengittäjä kävi vilkaisemassa Navonea muutama viikko sitten ja totesi saman kuin minä - kengityksessä ei tarvitse tehdä minkäänlaisia
muuotksia, vaan treeniä voidaan jatkaa normaalisti. Tykkään käyttää kaikki uudet hevoset omalla kengittäjällä ennen, kuin otetaan ne treeniin, ihan vain
varmuuden vuoksi.
Navone on osoittautunut oikein kivaksi ratsuksi, ja Riley odottaakin jo, milloin pääsee aloittamaan treenaamisen Navonen kanssa. Ajattelin, että Riley saa esittää
Navonen laatuarvosteluissa, sillä en ole vielä täysin varma, ketä muita hevosia pääsee tilaisuuteen mukaan.
15.11.2018, kirjoittanut omistaja
Navone on kotiutunut hyvin, ja kerrankin olen saanut jopa kehuja hevosvalinnastani. Ori on hurmannut koko tallin väen karismallaan ja hyvälaatuisella itsevarmuudellaan.
Navone on saanut ensimmäiset viikot ottaa kevyesti ja sopeutua uuteen ympäristöönsä, mutta vähitellen alkaa olla aika ottaa oria taas töihin.
Navone on tehnyt hienon uran jo aiempien omistajien kanssa, mutta itse haluan viedä sen vielä laatuarvostelutilaisuuteen, jossa orin täytyy näyttää
parhaat puolensa.
Melkein heti saavuttuaan Navone vietiin kantakirjaustilaisuuteen. Tulihan se hieman nopeasti orin muuton jälkeen, mutta se sopeutui uuteen ympäristöönsä
niin hyvin, etten uskonut sen tuottavan minkäänlaista ongelmaa - olihan se kiertänyt jo vaikka minkälaisissa kinkereissä ennen Heidseckiin tuloa ja matkustaminen
oli orille tuttua puuhaa. Kaikki meni odotusten muikaisesti, ja Navone kantakirjattiin II-palkinnolla. Ori käyttäytyi oikein mallikkaasti,
ja keräsi lisäpisteistä mukana olleelta hoitajajoukolta.
Aloitan itse vähitellen ratsastamaan Navonea, mutta jos kaikki sujuu niinkuin oletan niiden sujuvan, saa Riley rueta ratsastamaan Navonea muutanan kerran viikkoon.
Kokonaan en sen liikutuksesta kyllä luovu, sillä tarvitsen jonkun selväjärkisen hevosen tasapainottamaan arkea kaikkien kimpoilevien nuorten ja hormonihirviöiden
rinnalle.
01.10.2018, kirjoittanut omistaja
"Viime kuukaudet täällä on puhuttu, että talliin tarvitaan lisää tammoja, sillä vieraiden orien saaminen käyttöön omille tammoille on aina helpompaa, kuin vieraiden tammojen liisaaminen.
Nyt kuitenkin sanot, että ostit orin. Pointti?" Oikea käteni Riley pyöritteli silmiään. Hän ei selkeästikään tajunnut, miksi oltiin taas kerran sen perimmäisen kysymyksen äärellä -
olinko ostanut juuri sitä, mitä lähdinkin hakemaan. Juu, en ollut, mutta toisaalta en usko sen yllättäneen enää yhtään ketään. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollut pieni ja kuriton
shetlanninponi, eikä varsanrääpäle. Ainahan talliin pitäisi yhden hyväluonteisen ja vanhemman orin mahtua.
Lähdin itse hakemaan Navonen Belgiasta, sillä matkaa oli vain vajaa 300km. Belgia on muutenkin maa, jossa tykkään vierailla - saihan sieltä esimerkiksi erityisen hyvää suklaata ja muutenkin
viihdyin Belgiassa. Tallilla porukka on jo oppinut suhtautumaan hieman skeptisesti niitä reissuja kohtaan, jotka haluan yksin suorittaa, sillä yleensä sieltä voi olla tuliaisina mitä tahansa.
Yritin lähtiessä vakuuttaa, ettei syytä isompaan huoleen ole, mutta ei kukaan tainnut ottaa vakavasti, sillä kaartaessani takaisin tallin pihaan paikalla
parveili koko tallin väki odottamassa, mitä autosta löytyy. Suklaata ainakin loppuvuodeksi - se tuskin tallin väkeä enää yllättäisi millään tasolla.
Se, mikä aiheutti yllättyneitä katseita, oli autosta rauhassa ja itsevarmasti kävelevä ori. "Onko se rauhoitettu?", joku huikkasi. Pudistin päätäni ja naurahdin
hieman, kukaan ei selkeästi enää uskonut, että tontille voisi saapua selväpäinen hevonen.
