Päiväkirja
21.12.2017, kirjoittanut omistaja
Ilmoitin Aerosolin marraskuun alussa Team J&K'n näyttelyihin muutaman muun tallimme hevosen kanssa. Orin suku on mielestäni vähintäänkin mielenkiintoinen, joten halusin tehdä kaikkeni, että saisin orin kantakirjattua jossain vaiheessa. Se vaikuttaisi olennaisesti orin tulevaan jalostusarvoon ja tietenkin tietynlaiseen "statukseen", joten kantakirjaustilaisuus tavoitteena lähdettiin näyttelyihin.
Näyttelyistä kotiuduittiin irtoSERTin kanssa Aerosolin ollessa luokkansa kolmas. IrtoSERTin myötä Aerosolista tuli kantakirjakelpoinen, joten ilmoitin orin heti seuraavan kantakirjaustilaisuuteen. Riley oli enemmän kuin innoissaan tästä ja lupasin, että hän saa tietenkin esittää orin siellä.
Kantakirjaustilaisuuteen lähdettiin kolmen hevosen kanssa. Aerosol suoritui tilaisuudessa kaikessa parhaiten saaden yhteensä 79 pistettä jääden vain pisteen päähän KTK-I palkinnosta. KTK-II palkintoon täytyy tietenkin olla tyytyväinen, mutta kyllähän sitä aina ykkösen haluaisi. Rileyn mielestä ori oli tietenkin tilaisuuden paras, joten musta tuntuu, että puuttuva piste oli sille kovempi pettymys, kuin mulle.
Kaiken lisäksi ilmotin Aerosolin vielä RHLA'n jonoon, ja tilaisuus järjestettiinkin 15.12.2017. Aerosol sai prosentteina yhteensä 73,333% (7.5 / 8.5 / 8 / 6 / 7.5 / 6.5 / 6 / 9 / 7) ja arvosanan First Champion. Nyt Aerosol saa hetken huilata, jonka jälkeen se rupeaa etsimään itselleen tammoja ja valmistautumaan koululaatuarvosteluihin, tavoitteena sieltä tietenkin ykkönen.
17.11.2017, kirjoittanut omistaja
Koska flunssani vain paheni pahenemistaan (sillä ei varmaan ollut mitään vaikutusta asiaan, eten millään malttanut pysyä paikallaan), totesin, että Riley saa tänään ratsastaa useamman hevosen. Koska olin edellisenä päivänä ohimennen luvannut että tänään laitetaan piaffe kuntoon, raahauduin kuitenkin maneesiin toppavaatteisiin kääriytyneenä. Tiesin, että piaffe on Rileylle itselleen kaikista vaikein hahmottaa jostain kumman syystä, joten Aerosolin kanssa se olisi helppo opetella orin vahvan takapään ansiosta kerralla kuntoon. Vaikka ravi ei ollutkaan Aerosolin vahvin askellaji, on ori sen kokoamiskyvyllä mahdollista vaikka istuttaa, ja liike takapäässä säilyisi silti vahvana ja aktiivisena.
Riley oli - taas kerran - yllättynyt siitä, että saavuin tunninpitoon. "Eikös sun pitäis olla Amarone-lasin kanssa sohvalla makaamassa peittojen alla ja katsomassa jotain... vaikka Greyn Anatomiaa?", Riley vitsaili. Olin aina sanonut, että lasi punaviiniä päivässä pitää flunssan poissa, sisältihän punaviini antioksidantteja joten se oli melkein kuin terveysjuomaa. En jaksanut edes oikein reagoida, vaan heitin korvanapin Rileylle. "Otetaan pikainen piaffetreeni, haluan nyt että opit sen niin, että saat kaikilla hevosilla siitä hyvää numeroa."
"Me molemmat tiedetään, että tuolle hevoselle se ei oo mikään ongelma, siltä tulee piaffe hyvin ja helposti. Sun ei siis kannata tehdä siitä oikeasti mitään isoa numeroa. Kun se alottaa piffaamaan, jätät sen rauhaan etkä rupea yhtään ahdistelemaan sitä. Se kuitenkin polkee paikallaan vaikka maailman tappiin asti tuolla takapäällä. Eli valmistelet sen vaan hyvin ja jätät sitten rauhaan."
Muutaman toiston jälkeen alkoi Aerosolin ja Rileyn piaffe näyttää mallikkaalle. "Ajattele siinä kun se on paikallaan vähän passagea takajalkoihin. Haluan siihen vähän enemmän ilmaa! Ja muista kun lähden ulos piaffesta, älä kiirehdi. Siinä menettää liikaa pisteitä, kun tyrkkäät sen liian nopeasti ulos ja se siirtyminen menee pilalle. Valmistele huolella ja ihan oikeasti, take your time siinä siirtymisessä!" Hyvä puoli Rileyssä on se, että se pystyy toteuttamaan asiat juuri niin kuin sen käsken tehdä - heti kun hän vain älyää mitä oikeasti pyydän ja miten asia täytyy tehdä.
"Kyllä siitä vielä hyvä tulee. Nyt muistat vaan olla ekstratarkkana noissa siirtymisissä, katso muutama eri video Isabell Werthistä miten se tekee noi siirtymiset huolellisesti ja rauhassa jokaikisellä hevosella jolla se niitä tekee.. Se ei kuitenkaan turhaan saa niistä 9-10 arvokisoissa! Ja ratsasta tänään myös Snipe, Dolce, Ella ja Kettu pitää kans liikuttaa - sitä et kuitenkaan halua ratsastaa niin sille riittää juoksutus."
16.11.2017, kirjoittanut omistaja
Aerosol on ollut tallissamme nyt kuukauden ajan ja Riley on edelleen täysin rakastunut oriin. Täytyy myöntää, että olen kyllä itsekin vaikuttunut orin laukasta ja sen kokoamiskyvystä. Rileyllä on kuitenkin ollut pieniä vaikeuksia kilpailuissa raviohjelmissa, joissa Aerosol muuttuu helposti kiireiseksi ja hieman hätäiseksi. En ole pitänyt Rileylle valmennusta pitkään aikaan, saatan vain silloin tällöin huudella lauseen sieltä ja toisen täältä, sillä usein ratsastamme yhtä aikaa. Tänään kuitenkin kun olen itse sen verran kipeä etten viitsinyt ratsastaa, joten päätin uhrata aikaani sen verran, että saadaan raviohjelmaa muutaman numeron verran parannettua.
Kävelin ääniyhteyslaitteeni kanssa maneesiin, jossa Riley oli Aerosolin kanssa jo hetken työskennellyt. Aluksi Riley ei edes huomannut saapumistani, kunnes ilmeisen äänekäs yskäni herätti hänen huomion. "Eikös sun pitäisi olla sairasvuoteella eikä täällä?" "Hm pentu, tänään treenataan", totesin ja ojensi korvanapin Rileylle. Hämmästyneen iloinen ilme levisi Rileyn kasvoille ja korvanapin viritettyä pyysin ratsukon ympyrälle. "Näytä mulle vähän sitä rataravia niin katsotaan mitä sille on tehtävissä." Tutkailin hetken ratsukon ravatessa ympyrällä. "Se on kyllä vähän hätäinen. Ota pieni puolipidäte ja ajattele sitä ravia siinä enemmän ylös kun eteenpäin, mutta älä liian passagemaisesti." Ravi parani askel askeleelta ja samalla muistin, että sulkutaivutuksissa oli liian suuri puoliero. Ongelma oli ollut Rileyllä jo joskus aiemmin muillakin hevosilla, mutta en ollut oikein ikinä jaksanut uhrata siihen ajatusta, sillä muut numerot mitä radalta oli saatu olivat korvanneet sulkutaivutuksen virheet.
"Kännä keskihalkaisijalle ja näytä sulkutaivutukset samalla tavalla kun ne tulee GP'ssä. Rileyn käännettäessä linjalle sulkutaivutus lähti hyvännäköisesti, mutta linjan ja taivutuksen vaihtuessa toiseen suuntaan pienet virhekohdat alkoivat näkyä. "Ongelmana on se, että et suorista sitä ja taivutuksen vaihtuminen tapahtuu liian nopeasti. Näin sen tasapaino ja tahti ei pysy jälkimmäisessä taivutuksessa, jolloin siitä tulee rumaa. Hitaampi taivutuksen vaihto, askel pari suoraan siinä välissä ja sitten vasta uuteen sulkuun. Sun täytyy olle supertarkka siinä ensimmäisissä muutamassa askeleessa, jotta se sulku lähtee näyttävästi etenemään!" Riley käänsi uudestaan linjalle. Taas ensimmäinen sulku sujui oikein mallikkaasti. "Ja nyt rupeet suoristamaan, hyvä, ja kaks askelta suoraan! Jes ja siitä uuteen taivutukseen ja muista takajalat alusta asti, käännä lantiota vähän uuteen suuntaan ettet jää uutta sulkua vastaan yhtään! Okei, näytä mulle vielä muutama toisto tuota sulkua, tuu ensimmäisen kerran ihan tavallisessa ravissa ja toisen kerran sitten showravissa, isommilla etujaloilla." Ensimmäinen kerta pienemmässä harjoitusravissa sujui hyvin ja jälkimmäinen sulkutaivutus vasemmalle oli myös hyvä. "Jes, samalla tavalla showravissa! Paljon etujalkoja ja nyt muista olla todella tarkka niiden takajalkojen kanssa ettei vaan liiraa läpi taivutuksen! Tahdin täytyy säilyä yhtä hyvin isossa ravissa, kuin tässä pienemmässäkin." Sulkutaivutus oikealle lähti taas oikein lupaavasti, mutta isommassa ravissa ongelma tuli taas esille, kun taivutuksen vaihtuessa tuli ratsukolle liian kiire. "Nyt pentu oikeasti! Muista rueta ajoissa suoristamaan, pari askelta suoraan ja sitten vasta uusi taivutus! Älä pidä kiirettä, vaikka tuutkin isommassa ravissa, sulla ei saa olla radalla yhtään kiire! Vasemman sulkutaivutuksen ensimmäinen puolikas on ihan vitosen tasoa, kun oikeasta voisi saada 8,5-9! Liian iso kontrasti. Ota itselles aikaa!" Rileyn keskityttyä tosissaan suoristamiseen ja hidastaessa tahtia hieman, onnistui sulkutaivutuksesta toiseen siirtyminen täysin oikeassa tahdissa ravin säilyessä näyttävänä. "No, oliko se nyt niin vaikeaa? Nyt treenaat tuota, huomenna katotaan piaffe kuntoon", naurahdin ja poistuin kotiin lepäämään.
14.10.2017, kirjoittanut omistaja
En ollut sitten Saksaan muuttomme ja tallin perustamisen suunnittelemisen jälkeen nähnyt Rileytä niin innoissaan, kun mitä ystäväni tänään oli taluttaessaan rautiasta oria alas kuorma-autostamme. Jo Atorinaan päästyään oli Riley pommittanut viestiä viestin perään siitä, miten hän tykkäsi Aerosolista. Riley oli ratsastanut orin Hollannissa pari kertaa, ja suunnittelin jo tytön pääsevän puhelimessani älä vastaa - osioon. "Siis tää on ihan tajuton! Vaikka tää ei ookaan ihan GP-valmis vielä, niin tässä on niin paljon potkua ja laatua, että me saadaan tästä nopeasti ratavalmis. Ja ne vaihdot!" Ok, tottakai olin innoissani ja tyytyväinen, että ori olisi ostamisen arvoinen. Ja vielä iloisempi olin siitä, että Riley oli tyytyväinen. Vaikka ne hehkutuspuhelut olivatkin snadisti raskaita kiireisten työpäivien keskellä.
Tyttö oli yhtä hymyä pysähtyessään eteeni liinan päässä olevan orin vilkuillessa uteliaan kiinnostuneena ympäristöään. Täytyi myöntää; ori näytti luonnossa jopa hieman näyttävämmältä, kuin luonnossa. Rautias väri tosin ei ikinä ollut kuulunut suosikkeihini, mutta onneksi Aerosolilla oli edes kolme sukkaa. "Kaikki sujui ilmeisesti hyvin?", naurahdin. Riley nyökkäili iloisena. "Tää on niin helmi. En malta odottaa, että päästään treenaamaan ihan tosissaan ja tekemään suunnitelmia tulevaa kisakautta varten. Ja ainiin! Bongasin matkalta jäätävän kokoisen hevostarvikeliikkeen. Tää sai samantien uudet kanget. Ja makeen otsapannan niihin." Pudistelin päätäni huvittuneena Rileyn innostuksesta ja kaivoin samalla soivaa puhelintani taskusta. "Toinen karsina oikealla!", huikkasin olkani yli ja vastasin puhelimeen poistuen paikalta jättäen Rileyn intoilemaan orista.
30.09.2017, kirjoittanut omistaja
"Kenet meinasit astuttaa tuolla orilla? Sillä on makee vähän vanhempilinjainen suku", kuulin äänen selkäni takaa. Paras ystäväni Riley seisoi takanani toimistossani ja kumartui lähemmäs läppärini näyttöä. "Ei meillä taida kyllä olla tuolle sopivia tammoja", Riley jatkoi. Vilkaisin taakseni ja hymähdin hiljaisesti. "Tää olis myynnissä, entäs jos ostaisin sen? Suku kiehtoo, sillä on jo vähän ikää niin ei ole ihan mikään raakile. Ilmeisesti myös kisakokemusta löytyy vähän. Hyväluonteinenkin. Ja tästä sais varmaan myös ihan kivoja varsoja; kunhan siis löydetään muutama sopiva tamma talliin." Riley nyökkäili hyväksyvästi, kun näytin orin myyntivideon. "Jaa, tuollainen kympin laukka. Makeet vaihdot saa aikaan, piruetit tulee olemaan lastenleikkiä. Tää tulee selkeästi mulle ratsastettavaksi!" Riley huudahti ja pyyhälsi pois paikalta ennenkuin kerkesin suutani avata.
Puhelin käteen ja linjat auki Hollantiin. Kiireisen kuuloinen nekota vastasi puhelimeen ja pikaisen puhelun aikana kerettiin kiireistä huolimatta saada kaikki olennainen kauppaan liittyvä sovittua. Aerosol muuttaisi Heidseckiin seuraavan kuun aikana, kunhan saisin aikatauluihin mahdutettua reissun Hollantiin. Tai siis Riley saisi. Avasin toimiston oven ja vilkaisin ympäristöön näkyisikö Rileytä missään. Pieni villakoira juoksi käytävällä, joten tiesin Rileyn olevan lähellä. "Pentu! Jos kerran haluat sen hevosen, niin saat myös hakea sen Atorinasta Hollanista kuukauden sisään! Ja sun vastuulla on sitten että niistä vaihdoista tulee kans kympin vaihdot!" Tiesin Rileyn kuulleen, vaikken vastausta saanutkaan, joten suljin toimiston oven ja jatkoin toimistohommia.
