Luonteet

Cedar, 289 sanaa
Kaunis, nöyrä ja kapasiteetikas. Voiko parempia ominaisuuksia jalostusorilta toivoa? Cedarissa on - ihme ja kumma - kaikki saatu nivottua samaan pakettiin. Cedar on juuri se jokaisen kouluratsastajan unelmahevonen, jollainen jokaisen pitäisi vähintään kerran elämässään omistaa.

Cedar on helppo hoidettava. Se viihtyy hoidettavana, ja kaikki hoitotoimenpiteet klippaamisesta eläinlääkärintutkimuksiin ja kengityksiin sujuu muitta mutkitta. Ori ei kuitenkaan varsinaisesti viihdy hälinässä, ja muuttuu helposti hieman sulkeutuneeksi, jos ympärillä on liian kova vilinä ja vilske. Lapsista se ei myöskään niinkään välitä - ei se niille mitään tuhmaa tee, mutta ei se myöskään oikein osaa varoa niitä tilanteiden vaatimalla tavalla.

Ratsastaessa Cedar on tietyllä tapaa hieman kone. Se tekee juuri sen mitä siltä pyydetään - ei yhtään enempää, eikä vähempää. Välillä se saattaa vaikuttaa jopa hieman tyhmältä odottaessaan ratsastajan avut täysin oikeaan aikaan annettavaksi, vaikka samaa tehtävää olisikin tehty jo useampaan otteeseen aiemmin. Se ei ennakoi eikä hätäile missään tilanteessa, ja on tietyllä tapaa täysin pomminvarma ratsu. Cedarilla pystyy myös maastoilemaan vaikka pitkin ohjin niin halutessaan, sillä sen sama rauhallisuus ja varmuus on läsnä myös aitojen ulkopuolella.

Cedarilla on mielettömän hieno ja tahdikas käynti, jossa on napakka polkaisu ja työntö syvälle rungon alle reilulla yliastunnalla. Ori saakin lähes poikkeuksetta kilpailuissa käyntiohjelmastaan kehuja, sillä sen käynti säilyy hienona lisäyksistä kaikista kootuimpiinkin hetkiin. Jos Cedarista ei olisi tullut jalostusoria, olisi siitä varmasti saanut aivan lyömättömän ratsun parakilpailuiden käyntiluokkiin. Toki orilla on myös ravi ja laukka hienoja - erityisesti sen laukanvaihtosarjat ovat elegantit, kauniit ja symmetriset. Ja niitä vaihtosarjoja se tikkaisi vaikka maailman tappiin asti.

Cedar on sama pomminvarma suorittaja kisapaikalla, kuin kotonakin. Sen kanssa radalla harvoin tulee mitään yllätyksiä - ellet sitten itse unohda rataa tai muista antaa oikeita apuja oikeaan aikaan. Cedarin kanssa onkin ilo kilpailla, ja sen kanssa jännittyneempikin ratsastaja pääsee yli kilpailujännityksestä orin tuodessa ratsastajan aina maaliin hymyissä suin.



Faustino PB, 310 sanaa
Faustino on itsevarma ja hyvinkin itseriittoinen ori. Fasu jostain syystä kuvittelee olevansa maailmanvaltija - tai ainakin Euroopan, jos ei koko maailman. Faustilla on iso ego, ja sen kanssa johdonmukaisuus ei saa herpaantua sekunnin sadasosaksikaan. Luonteensa vuoksi Fausti tarvitseekin erittäin napakan käsittelijän, joka ei anna orille edes pikkusormea sen viedessä aivan varmasti koko käden. Ja ehkä toisenkin. Päällisin päin se näyttää hyvinkin leppoisalta tapaukselta, mutta halutessaan osaa olla hyvinkin vaativa.

Fasu nauttii hoidettavana olemisesta - ori ottaa kaiken palvelun mitä on vain mahdollista saada iloisesti vastaan. Se ei kuitenkaan varsinaisesti nauti pehmeillä harjoilla hipsuttamisesta, vaan kovemmat harjat ja erityisesti sormilla rapsuttelu on aivan orin lempiasioita. Se voisi olla rapsutettavana vaikka koko päivän, jos vain joku sitä jaksaisi rapsutella. Muista hoitotoimenpiteistä pesu ja kengitys sujuu ongelmitta napakan käsittelijän kanssa, mutta klippaukseen ori tarvitsee kevyen rauhoituksen, jotta toimenpiteestä selvitään hieman helpommin.

Ratsuna Fasu tarvitsee yhtä itsevarman ratsastajan, kuin käsittelijänkin. Päällepäin ori näyttää lähes automaatilta, mutta vaatii ratsastajalta täydellisen keskittymisen jokaiseen askeleeseen. Näin ratsastaja saa pidettyä orin fokuksen työnteossa, eikä se pääse ottamaan ohjia omiin käsiinsä. Ori ei kuitenkaan siedä yhtään liian vahvoja apuja, vaan hermostuu helposti liian vahvasta paineesta - tuli se sitten kädestä orin suuhun, tai liian vahvoista jalka-avuista.

Fasu on varovainen jaloistaan, eikä ota mielellään puomeja. Ori on kuitenkin tarkka ponnistuspaikoista, ja kieltää mielummin, kun ottaa riskin ja hyppää puomeja hipoen. Sillä on mieletön ponnistusvoima ja vahva laukka, ja siitä huokuu voima treeniareenan ulkopuolelle asti. Fasu ei pelkää mitään erikoisesteitä, ja hyppää mitä erikoisemmankin esteen yhtä varmasti, kuin tavallisista puomeista rakennetut pystytkin.

Itsevarman luonteensa vuoksi Fasu on mitä loistavin kisahevonen. Oria ei hätkäytä vieraissa paikoissa mikään, eikä vielä ole löytynyt sellaista ympäristötekijää, joka saisi sen herpaantumaan. Melkein voisi sanoa, että mitä suuremmat kisat ja hälyisempi ympäristö, sitä paremmin Fasu viihtyy kisapaikalla. Ori on myös hyvin rutinoitunut matkustaja, ja lastautuu aina ongelmitta. Fasu ei kuitenkaan malttaisi kisapaikalla viettää aikaa kuljetusautossa, vaan haluaisi mielummin osallistua tapahtumiin.

Walkinson, 289 sanaa
Walkinson on omissa oloissaan viihtyvä ori, joka ei erityisemmin kaipaa seuraa - ei ihmisiltä, eikä muilta hevosilta. Se stressaantuu tallissa helposti ympärillä olevasta hälinästä, ja viihtyy parhaiten käytävän perimmäisessä karsinassa rauhallisen naapurin kanssa. Walkinson saattaa näyttää välillä hieman hapanta naamaa karsinaan mennessä, mutta siitä huolimatta se ei kertaakaan ole purrut tai potkaissut ketään.

Walkinson ei varsinaisesti nauti hoitotoimenpiteistä, mutta ei se oikeastaan niitä vihaakaan. Ori antaa kyllä hoitaa itseään, mutta kaikki ylimääräinen hempeily ja rapsutukset menevät hukkaan orin kanssa. Mitä reippaammin hoitotoimenpiteet on suoritettu, sen parempi. Walkinson tarvitsee määrätietoisen hoitajan, joka ei säikähdä orin happamasta naamasta. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat kuitenkin rauhoittamatta, kunhan ei anna orin hieman ärtyneen olemuksen häiritä.

Walkinson toimii parhaiten ulkokentillä. Maneesissa sille saattaa iskeä pieni seinäkammo, ja sisätiloissa se helposti jännittyy muista hevosista niiden tullessa liian läheltä. Erityisesti takaa liian läheltä tulevat hevoset saattavat aiheuttaa napakan potkun lähellä olevan suuntaan. Ori ei siedä yhtään ratsastajalta liikaa painetta, vaan vaatiikin tasaisen ja rauhallisen ratsastajan. Walkinsonilta löytyy kivasti omaa moottoria ja eteenpäinpyrkimystä, eikä sitä häiritse töitä tehdessä ympäristössä muut ärsykkeet, kuten liikkuvat ihmiset, lepattavat viirit tai ohiajavat autot.

Hypätessä Walkinson tarvitsee ratsastajan, joka ei häiritse oria. Se ei voi sietää liikaa nyppimistä ennen estettä, ja kieltääkin helposti, mikäli ratsastaja häiritsee sitä yhtään liikaa. Ori on kuitenkin erittäin tarkka jaloistaan, eikä ota puomeja lähes koskaan. Oikeanlaisen ratsastajan kanssa ori on kuitenkin mitä loistavin esteratsu, sillä vahvan ison laukkansa ansiosta kimo on lähes poikkeuksetta luokan nopeimpia ilman, että sen kanssa tarvitsee edes kovasti kaasutella.

Kisapaikalla Walkinson on rutinoitunut suorittaja, eikä häiriinny radalla mistään. Verryttelyt sen kanssa voivat olla hieman hankalia, varsinkin verryttelyalueen ollessa ahdas. Walkinson on se hevonen, jolla täytyy aina verryttelyssä olla punainen rusetti sekä edessä, että takana. Kuljetus onnistuu parhaiten isolla kuorma-autolla, jotta ori saa olla rauhassa väliseinän takana.

Novy, 268 sanaa
Tallin luotettavin hevonen joka ei taatusti hätkähtäisi edes pommin räjähtäessä vieressä? Se on Novy. Jo varsasta asti Novy on ollut luotettava ja ihmisläheinen tyyppi, ja on antanut vääntää itsensä vaikka mille mutkalle tai viedä paikkaan kuin paikkaan, kunhan vain ihminen on ollut mukana. Ja mikä parasta, on tämä luonteenpiirre onnistuttu säilyttämään Novylla sen vanhetessa, ja ori onkin saanut paikkansa yhtenä tallin luottohevosista.

Novy rakastaa hoitamista - tai oikeastaan kaikkea, missä se vain saa huomiota. Se nauttii siitä, että sen ympärillä on ihmisiä, eikä lainkaan stressaannu, vaikka sen viereen tuotaisiin laumallinen päiväkotilapsia. Välillä ei uskoisi, että ori on oikeasti laadukas kilpahevonen, sillä se osaa heittäytyä todella rennoksi ja rauhalliseksi, eikä jännity oikeastaan missään tilanteessa. Kaikki hoitotoimenpiteet - kengitys, klippaus, pesu, varustaminen ja jopa eläinlääkärin tutkimukset - onnistuu Novyn kanssa aina ongelmitta ja rauhoittamatta.

Ratsastaessa Novy on helposti hieman laiskanlutjakka. Se on mukavuudenhaluinen, eikä oikein viitsisi tehdä enempää kuin sen, mitä siltä pyydetään. Novy vaatiikin välillä hieman motivointia, jotta siitä saa parhaan terän irti. Se on kuitenkin sataprosenttisen luotettava tilanteessa kuin tilanteessa, eikä pelkää tai säiky mitään, myöskään maastoillessa.

Hitaammanpuoleista sileän treeniä seuratessa ei ehkä uskoisi, että Novy on oikein näppärä estehevonen. Pienistä esteistä se ei innostu yhtään, ja puomi- ja kavalettityöskentely onkin sen mielestä tylsintä ikinä. Esteiden noustessa ori alkaa kuitenkin skarppaamaan, ja se omaa todella hienon tekniikan. Mikään esteratojen vauhtihirmu se ei ole, mutta kääntyy näppärästi pienessäkin paikassa, ja hyppää mukisematta minkälaisesta lähetysmisestä vain.

Kisapaikalla Novy on oma luottavainen itsensä. Se ei hätkähdä kisapaikan melusta ja melskeestä, vaan suorittaa tasaisen varmasti. Novyn kanssa kilpailu ja reissaaminen onkin suorastaan hermolepoa - se lastautuu ongelmitta, ja malttaa myös seistä trailerissa ja kuorma-autossa vaikka tuntikaupalla.

PK-merkinnät / valmennukset

Dylan, 382 sanaa
Päivän ensimmäisenä valmennettava Kujelman reissulla oli kaunis ja elegantti, mutta mielettömän energinen ruuna Dylan. Orin verrytellessä sai sellaisen mielikuvan, ettei siitä ikinä lopu energia, vaikka sitä treenaisi kuinka rankasti. Oltiin etukäteen jo hieman juteltu, että päivän teemaksi otettaisiin laukanvaihtojen treenaaminen orin ollessa niissä helposti hieman hätäinen, jolloin varsinkin vaihtosarjoihin tulee helposti pieniä stipluja ja askelvirheitä.

Ratsukko sai verrytellä rauhassa, ja seurasin itse tapahtumia maneesin laidalta. Lottis oli selkeästi päässyt energisen ratsun mielen syövereihin, sillä vaikka meno olikin melko reipasta, ei ratsastajan ilme värähtänytkään orin ravatessa innokkaasti uraa pitkin. Myöskään alkuverryttelylaukasta ei vauhtia puuttunut, mutta ori vaikutti silti olevan ratsastajallaan hallinnassa. Täytyy myöntää - olihan musta ori melko vaikuttavan näköinen laukatessaan isoa ja vahvaa laukkaa maneesissa.

Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen alettiin hommiin. Koska kilpailuissa vaihtosarjat tulevat lähes poikkeuksetta diagonaalilla, alettiin me työstämään vaihtoja suorilla linjoilla. Pyysin Lottista näyttämään ensin laukanvaihtosarjan joka kolmannella askeleella pitkää sivua pitkin. Vaihtosarja oli hieno ja symmetrinen, eikä siinä ollut virheitä. Seuraavalla pitkällä sivulla sitten vaihdot joka toisella askeleella, mielellään radalla esitettävä yhdeksän kappaletta, tai sitten muutaman vajaa. Tässä vaihtosarjassa ori alkoi jo hieman kuumahtaa, ja tarjosi sarjan loppupäässä viimeiset vaihdot jokaisella askeleella. Päästiinkin heti ongelman ytimeen kiinni, sillä ori ei millään meinaisi malttaa odottaa vaihtoapuja.

Tehtäväksi otettiinkin sitten hevoselta todella ratsastajaansa keskittymistä vaativa harjoitus. Annoin ohjeeksi tehdä ensin kolme vaihtoa joka toisella askeleella, sen jälkeen kolme vaihtoa jokaisella askeleella, jonka jälkeen taas jatkaa joka toisella askeleella. Otin ehkä pienen riskin silläkin uhalla, että Dylan saattaisi hermostua tästä tehtävästä, mutta kokeilemallahan se selviäisi. Ensimmäisellä kierroksella kävi juuri niinkuin olin epäillytkin. Ensimmäiset kolme vaihtoa jokatoisella oli siistit, samoin siirtyminen niistä suoraan joka-askeleen vaihtoihin. Siirtyminen takaisin joka toisen askeleen vaihtoihin ei kuitenkaan onnistunut enää rauhallisesti, vaan ori olisi halunnut jatkaa vaihtosarjaa jokaisella askeleella.

Lottis keräsi kyllä kaikki pisteet itselleen, ja piti oman päänsä kylmänä orin tarjoillessa vaihtoja vähän kaikilla askelväleillä vuoronperään. Muutaman toiston jälkeen ori malttoi vihdoin alkaa kuuntelemaan ratsastajaansa, ja päästiinkin säätelemään samalla pitkällä sivulla askelvälejä sarjojen keskellä kakkosista ykkösiin ja toisinpäin. Jätin tehtävän hautumaan, ja neuvoin Lottista tekemään tätä tehtävää kotona aina kun tuntui siltä, että Dylan malttaisi keskittyä vaihtoihin.

Loppuun tehtiin vielä diagonaalilla sekä joka toisen askeleen vaihdot, että jokaisen askeleen vaihtosarjat. Dylan malttoi loppua kohden hienosti, ja vaihtosarjoista saatiikin kauniit askelvirheettömät sarjat. Näihin sarjoihin oli hyvä lopettaa treeni - vaikkakin Dylan varmasti olisi mielellään jatkanut vielä toisen mokoman treenin ajan.

Damon '88, 231 sanaa
Kujelman valmennuspäivän toisena ratsuna oli tänään komea ruunikko Damon. Lottis oli kuvaillut orin olevan hieman hitaasti vieraille ihmisille lämpenevää sorttia, joten tyydyttiin suosiolla pitämään valmennustunti ratsutuksen sijaan. Päällepäin tosin ei olisi voinut arvata orin olevan sellainen, sillä jo alkuverryttelystä alkaen Damon oli motivoituneen näköinen työntekoon ratsastajansa kanssa. Pienistä eleistä sieltä täältä huomasi kuitenkin, ettei orin hyväntuulisuus ollut kuitenkaan mikään itsestäänselvyys. Damon nimittäin saattoi kulmassa nakata vähän niskaansa tai protestoida pienintäkin apua häntää heilauttamalla.

Damonin kanssa lähdettiin alkuverryttelyn jälkeen leikittelemään passagen ja piaffen kanssa keskittyen erityisesti rauhallisuuteen tahdissa ja siirtymisissä. Pyysin Lottista ympyrälle, jossa lähdettiin kokoamaan Damonin ravia aina passageen asti. Ori kokosi vaivattomasti, ja esittikin ensimmäisestä askeleesta asti hyvinkin korrektia passagea. Passage oli ilmavaa ja tahdikasta, ja liikerata pyöreä. Passagesta siirryttiin käyntiin, ja otettiin ensimmäinen piaffe käynnin kautta. Ruunikko lähti piaffeen rauhassa, mutta alkoi parin ensimmäisen askeleen jälkeen kuumahtaa.

Nollattiin tilanne antamalla hetkeksi pitkät ohjat, ja uusi piaffe. Toinen kerta sujui jo paremmin, ja orikin malttoi. Seuraavaksi siirryttiin hakemaan piaffe passagen kautta, jotta päästäisiin käsiksi siirtymisiin askellajien väleissä. Siirtyminen passagesta piaffeen oli kaunis, mutta piaffesta ulos hieman hätäinen orin hypähtäessä ulos. "Valmistele siirtyminen huolella ja anna hevoselle aikaa, älä tuuppaa sitä ulos liian aikaisin."

Muutaman kokeilun jälkeen saatiin oikein korrektit siirtymiset molempiin suuntiin, ja Damonkin malttoi mielensä, eikä saanut ylimääräisiä palkokasveja sieraimiin. Loppuun otettiin vielä muutamat vaihtosarjat jokaisella askeleella, ja koska niissä ei ollut sen kummempaa sanottavaa, voitiinkin siirtyä loppuverrytelyn pariin.

Gerlinde, 215 sanaa
Päivän valmennuspaikkana oli sympaattinen Jyväskylässä sijaitseva Mimmivaara, ja ratsuna musta tamma Gerlinde. Tammasta näki jo alkuverryttelystä alkaen, että jos siltä olisi kysytty, olisi se varmasti mielummin ollut tarhaamassa tai tallissa syömässä, kuin töiden teossa. Aloitettiin valmennus lyhyen alkuverryttelyn jälkeen nopeilla muutaman askeleen pohkeenväistöillä, jossa oli tarkoitus saada aktivoitua tammaa työskentelemään tehokkaammin. Tehtävänä oli väistää uralta muuta metri uran sisäpuolelle, jonka jälkeen askel-pari suoraan, ja takaisin uralle. Väistöissä täytyi keskittyä erityisesti siihen, että tamma polki napakasti, mutta meni myös sivulle terävästi.

Tehtävää jatkettiin ravissa, jossa päästiin hyvin kiinni takajalkojen laiskuuteen. Samalla leikittiin pienillä tahdinmuutoksilla ravin sisässä, ja näillä tehtävillä päästiinkin hyvin käsiksi tamman takajalkoihin, eikä niissä näkynyt enää merkkejä alkutreenin laiskuudesta. Gerlindaa ei voinut kuitenkaan jättää hetkeksikään vahtimatta, vaan jokainen askel oli ratsastettava erittäin tarkkaan.

Laukassa jatkettiin samoissa merkeissä, eli temponvaihteluita laukan sisällä. Aloitettiin hakemalla hyvä rytmi laukkaan sen kummempaa kokoamatta, jonka jälkeen lähdettiin hakeamaan kokoamista piruettilaukkaan asti. Gerlinda lähti helposti vain hieman hidastamaan laukkaa, ja takapään aktiivisuus meinasi unohtua, mutta pienellä muistutuksella saatiin takapääkin mukaan. Tamma esittikin oikein hienoa piruettilaukkaa. Tämän jälkeen piruettilaukasta reipas ulosratsastus lähes lisättyyn laukkaan, ja taas muutaman askeleen päästä kokoaminen.

Lopussa musta tamma väläytteli niin hienoja pätkiä, ettei voisi kuvitellakaan tamman olleen treenin alussa niin laiska takapäästään. Hienojen laukansisäisten siirtymisten jälkeen annoin ratsukolle luvan loppuverrytellä - siihen oli hyvä lopettaa onnistunut treeni.