Superzeros Adrian ZVH22-272-0027 | EV-II

03.08.2022, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Vihdoin koitti se päivä, kun Adrianin oli määrä lentää Kanadasta Saksaan. Flying Superzerosin väki oli pitänyt minut hyvin ajantasalla Adrianin kuulumisista ja tekemisistä, ja isommilta haavereilta oli onneksi selvitty orin ylivilkkaasta luonteesta huolimatta. Osasin siis odottaa reipasta ja energistä nuorta hevosta, mutta täytyy myöntää, että olin hieman yllättynyt Adrianin nähdessäni. Toki ori oli juuri viettänyt muutaman vuorokauden aikaa karanteenissa karsinalevossa, mutta olihan se sitä ennen viettänyt lähes vuorokauden matkustaen. Siinä on kovakuntoisemmallekin kisahevoselle tekemistä, saati sitten vielä huonokuntoiselle nuorelle, joka ei ole rutinoitunut matkustaja.

Jo muutaman päivän tutustumisen jälkeen sain todistaa kaikki kanadalaisten puheet oikeiksi. Ori oli energinen sählääjä, eikä sen energiavarastot tuntuneet loppuvan millään. Vaikka sen työskentelykunto oli melko olematon, tuntui, että se meni pelkällä menohalullaan eteenpäin vielä siinäkin vaiheessa, kun muu kunto alkaa olla ohi. En edes uskalla ajatella, miten paljon energiaa Adrianissa on siinä vaiheessa, kun se on saatu koulutettua ja kisakunnossa..

Mielettömistä energiavarastoista huolimatta orin sisäänratsastus sujui melko mutkattomasti. Mitään muita haasteita ei oikeastaan ollutkaan, kuin vauhti. Se ei toistaiseksi vielä ole pukitellut tai hyppinyt pystyyn, mutta saa nähdä alkaako ilopukkeja tulla siinä vaiheessa, kun päästään ottamaan ekat hypyt.

07.07.2022, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Onhan sen oltava jonkinlaista hulluutta, kun lähtee ostamaan hevosta valtameren toiselta puolelta, varsinkin kun Euroopan hevosmarkkinat on tunnetusti ihan laadukkaat. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta Flying Superzerosin porukoiden ottaessa yhteyttä hevosenostoilmoitukseeni. Tunnetusti olen melko helposti yllytettävissä, ja ei tarvinnut kauaa miettiä, kun aloin varaamaan lentoja Kanadaan. Koska Savoirin toiminta oli vasta vähitellen alkamassa eikä tontille ollut vielä tullut sen kummemin asukkaita, oli hyvä ottaa pikkuinen breikki arjesta juuri ennen tallin avaamista. Tunnetustihan sen jälkeen ei paljon lomia vietetä....

Se oli aurinkoinen kesäpäivä kun pakkasin laukkuni ja hyppäsin Frankfurtista lentokoneeseen. Hulluksihan ne minua kutsui, kun totesin käyväni pyörähtämässä Kanadassa, enkä aikoisi viettää siellä aikaa muutamaa päivää pidempää. Kiitän kyllä geenejäni siitä, että osaan ottaa kaiken ilon irti niistä hetkistä, kun on mahdollisuus nukkua. Tunnetusti hevosihmisillä tuntuu univelkaa olevan enemmän kuin monilla muilla yhteensä, joten ajatuksena tuleva pitkähkö lentomatka ei ahdistanut, jet-lag ehkä hieman. Melkein heti koneen noustessa ummistinkin silmäni, heräsin välillä syömään, ja pian sainkin jatkaa uniani.

Koska Kanadaan saapuessani alkoi ilta jo hämärtää, nappasin lentokentän pihasta taksin ja ajoin läheiseen hotelliin jatkamaan uniani. Olimme sopineet Flying Superzerosin porukan kanssa, että tapaisimme seuraavana päivänä, ja pääsisin katselemaan tallin asukkaita. Aamulla olo olikin levännyt - hyvin harvoin tulee ensin nukuttua kymmenkunta tuntia lentokoneessa ja siihen päälle vielä täydet yöunet. Innoissani lähdinkin kohti päivän kohdettani ja katsomaan, miltä Kanadalainen hevostila näyttää.

Kohteessa vastassa oli kaksi naista, esittäytyivät Hazeliksi ja Chloeksi. Lähdettiin kiertämään tiluksia, ja myöhemmin joukkoon liittyi myös pinkkiin pukeutunut Amber, sekä ohimennen porukkaa tervehti myös Melody. Useat hevoset tallilla tekivät vaikutuksen, mutta jostain syystä eniten mieleen jäivät Arlantic ja Innerfire. Innerfirella oli sopivasti kiimakierto sellaisessa vaiheessa, että tamma saataisiin pian astutettua, joten ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Nyt vain sormet ristiin ja odottamaan, että kaikki menisi nappiin.

Ja kuten arvata saattaa - pian Saksaan palaamiseni jälkeen sain Kanadasta puhelun, että astutus oli onnistunut ja tamma tiine. Tiineys sujuis hyvin, ja Innerfire varsoikin alkavan syksyn kunniaksi elokuun ensimmäisenä kauniin tummanruunikon orivarsan. Jo ensimmäisestä päivästä huomasi, että varsa tulee olemaan luonteikas. Sovittiin, että varsa saisi olla parivuotiaaksi asti Kanadassa, jonka jälkeen se lennätettäisiin Eurooppaan. Nyt vain sormet ristiin, että innokas ja hieman rämäpäinen varsa saa pidettyä itsensä ehjänä siihen asti...