Etusivu Hevoset Ponit Kasvatus

Sincere Hoax Couture VH23-011-0096 | EV-I

hannoverori, ruunikko, 172cm
syntynyt 18.02.2023, 3-vuotias
estepainotteinen, re. 160cm

Omistaja Savoir Showjumpers, VRL-04116
Kasvattaja Couture Sporthorses , Belgia


Sukutaulu Jälkeläiset Kilpailukalenteri Päiväkirja


Oli jo kulunut tovi siitä, kun Savoiriin oli saapunut edellinen Couture-kasvatti. Vaikken varsinaisesti ostohousut jalassa ollutkaan, en voinut sanoa ei nähdessäni sonyalla myynnissä olevan varsan, joka suku oli täynnä legendaarisia Skurvash-hevosia. Yllättäen taas yksi asia johti toiseen, ja pian hevosautosta käveli pikkuinen Sincere.

Sincere, Simppa, Reipas, Ere.... Rakkaalla lapsella on monta lempinimeä, ja niin niitä on jotenkin ilmestynyt Sincerellekin. Kaikista kuvaavin lienee lempinimi Reipas, sillä jos orilta itseltä kysyttäisiin millä sanalla se kuvailisi itseään, olisi se taatusti reipas. Välillä tosin maltti olisi valttia, mutta mitäpä pienistä.

Simpalla on hieman sellainen "vauhti korvaa virheet" - mentaliteetti, ja se onkin aina painelemassa pää viidentenä jalkana kamalaa kyytiä paikasta toiseen. Oli se sitten kävelykoneessa reippailu, tarhasta talliin tulo, tai maastossa kävely, on orilla aina kamala vauhti päällä. Ei se onneksi niinkään ryntäile tai sinkoile, se vaan tykkää kävellä reippaasti. Tallissa se onneksi malttaa olla rauhallinen, ja ori onkin onneksi helppo ja melko lunki hoidettava. Välillä Simppa tosin haluaisi osallistua omiin hoitotoimenpiteisiinsa mm. heittelemällä harjoja ympäriinsä harjalaukusta tai osoittamalla hampailla mistä kohti haluaisi rapsutuksia.

Ei ole vielä ollut päivää, jolloin Simpalla ei olisi ollut energiaa tehdä töitä. Ori on aina energinen ja hyväntuulinen ratsu, eikä se tiedä mitä laiskuus on. Onneksi sen energisyys ei ole kireyttä eikä pinkeyttä, vaan se on sellainen rennon reipas. Sillä on kolme kivaa askellajia, joista laukka on ehdottomasti vahvin. Orilla on terävä hyppy ja napakat etujalat. Sen kanssa täytyy kuitenkin olla tarkkana, ettei se pääse keräämään liikaa kierroksia radalla, jolloin se saattaa ottaa helposti hipaisupuomeja. Eli Simpan mielestä vauhti korvanee virheet myös esteradalla..




© FeeFotografie

Sukutaulu

i. Sinister Mojo PB
hann rn 171cm
KTK-III
ii. Skeletal Sweet PB
hann mrn 168cm
iii.Serpentspire PB
hann rn 164cm
iie. Kimaira PB
hann trn 165cm
ie. Mortal Sin PB
hann mrn 164cm
iei. Mortal Instrument PB
hann m 172cm
iee.Cross My Heart PB
hann rn 167cm
KTK-II
e. Silbers Hypnosis
hann trn, 171cm
EV-I
ei. Honeydew Oak
hann m 164cm
KTK-II
eii. Hirtenagon
hann m 165cm
eie. Rhubarb Grey
hann prt 167cm
EV-II
ee. Silbers Vampira
hann trn 170cm
EV-II, KTK-III
eei. Vino Woods
hann m 170cm
ERJ-I, KTK-II
eee. Silverlode Magia
hann rt 170cm

Jälkeläiset

rotu-skp. Varsan nimi 00.00.2022 i. ei meriittejä om.

Kisakalenteri

Porrastetut

Ominaisuuspisteet:

Cup-sijoitukset

Mainittavat saavutukset

Palkittu estevarsojen laatuarvostelussa I-palkinnolla (40p.), 08/2023.

Päiväkirja ja valmennukset

28.04.2023, irtohypytystä, kirjoittanut omistaja

Joka kuukautinen irtohypytyspäivä oli taas käsillä, ja porukalla oli edellisiltana rakennettu jo kuja maneesiin. Olen tykännyt aina käyttää kujana perinteistä kahden pystyn ja yhden okserin kujaa, joissa välejä on sitten säädetty hevoskohtaisesti. Jokaiseen väliin mahtuu yksi laukka-askel, ja tarvittaessa esteiden väliin pystyisi laittamaan puomeja, mikäli vauhti kiihtyisi liikaa ja ryntäily alkaisi olla tehtävää vaikeuttavaa.

Meillä on ollut tapana aloittaa irtohypytykset aina hevosilla, jonka jälkeen on ollut välien lyhennys (ja toki evästauko) ja ponien vuoro. Tänäänkin aloitettiin samalla teemalla. Vanhemmilla hevosilla irtohypytys ei ole ollut millään lailla säännöllistä, vaan niitä on saatettu hypyttää silloin tällöin vähän huvin vuoksi - ne nyt pääsevät purkamaan hyppytarpeensa myös ratsastajan kanssa. Sen sijaan nuoriso-osastolle irtohypytys on kuitenkin osa kuukausirutiinia, eivätkä ne saa vapautusta tästä kovin helposti.

Päivän ensimmäiset hypyt suoritti Cremant, ja toisena oli Simpan vuoro. Oria oli jo tovi kävelytetty pihalla ennen hyppyjen aloitusta, joten päästettiin se suoraan maneesiin irti hieman hölkkäilemään. Simppa oli tapansa mukaan hyvin energinen, ja pinkoi maneesia ympäri hurjalla vauhdilla. Onneksi se on myös näppärä jaloistaan – kömpelömmän hevosen kanssa vastaava tilanne olisi saattanut hieman hirvittää. Ja onneksi myös maneesin pohja on aikanaan rakennettu irtojuoksutusta kestäväksi, eikä se rullaa alta pois tiukemmissakaan kaarteissa.

Koska Simpalla tunnetusti vauhti vähän korvaa virheitä, laitoin suosiolla jokaisen esteen väliin puomin vähä hidastamaan vauhtia. Näin Simppa joutuisi oikeasti keskittymään jokaiseen sarjaväliin, eikä voi vain painaa pää viidentenä jalkana täpöllä läpi kujan toivoen, että puomit pysyvät tuurilla ylhäällä. Kovasti toivoin, että alun irtojuoksutuksen energianpurku olisi saanut orilta enimmät pöllöilyvirrat pois, mutta ei.. Simpan päästessä kujaan teki mieli laittaa silmät kiinni ja toivoa vain parasta. Onneksi sillä on sinänsä hyvä estesilmä, että vaikka se menee vähän kovaa, se ei koskaan räsähdä esteen joukkoon tai sekaan. Välipuomit tuntuivat olevan fiksu ratkaisu, sillä niiden avulla Simppa hieman malttoi hidastaa tahtia ja keskittyä siihen, mihin jalkansa laittaa ja mistä ponnistaa.

Pahin häsellys onneksi loppui esteitä nostettaessa. Korkeuden noustessa Simppa malttaa hieman keskittyä enemmän, joten todennäköisesti toivo ei ole vielä täysin kilpauraa ajatellen menetetty. Simpan kanssa päästiin tavoitekorkeuteen, linjan viimeisen okserin noustessa 130cm korkeuteen. Ensimmäisellä kerralla korkeus tuli ilmeisesti hieman yllätyksenä orin ottaessa hipaisupuomin, mutta toisella kerralla se tsemppasi ja oli jalkojensa kanssa tarkempi suorittaen linjan täysin puhtaasti. Voin vain kuvitella, miten paljon orin kanssa joudutaan alkuun selästä käsin tekemään harjoituksia, jotta saadaan pidätteet menemään läpi ja rauha tekemiseen. Jos sitä ikinä rauhaa ikinä edes löytyy…



03.03.2023, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Oli jo kulunut tovi siitä, kun Savoiriin oli saapunut edellinen Couture-kasvatti. Vaikken varsinaisesti ostohousut jalassa ollutkaan, en voinut sanoa ei nähdessäni sonyalla myynnissä olevan varsan, joka suku oli täynnä legendaarisia Skurvash-hevosia. En tiennyt mikä näissä vanhan ajan Skurvashilaisissa oli, joka lämmitti joka kerta sydäntä. Ehkä se, että siellä tiesi olevan suvussa sekä laatua, että järkeä. Sitä tiesi myös saavansa Couture-hevosista - ne olivat aina sitä, mitä lähdin hakemaan ja mitä Savoiriin halusin.

Yllättäen taas yksi asia johti toiseen, ja pian hevosautosta käveli pikkuinen Sincere. Tai pikkuinen ja pikkuinen - varsa oli kyllä ihan hyvänkokoinen pitkine kinttuineen. Ei se poniksi jäisi, vaan siitä pitäisi tulla ihan hyvänkokoinen suoritushevonen. Energinen se oli jo aivan pikkuisena, eikä siitä tuntunut virta loppuvan millään. Simppa pääsi samantien tutustumaan tallin toiseen samanikäiseen varsaan, Cremantiin. Lapset aloittivat samantien sellaisen painin, että heikompaa saattaisi hirvittää. Muttta antaa lasten leikkiä. Innolla odotellaan, minkälainen duracell-pupu tästä kasvaa aikuisena - täytyykö varata rauhoittavia purkillinen valmiiksi sisäänratsastusta varten, vai selvitäänkö vain hyvillä hermoilla.

Takaisin ylös  

copyright © Savoir Showjumpers | web design cerppa.net 2022 | ulkoasun kuva FeeFotografie | virtuaalitalli | virtuaalihevonen