21.04.2025, ratatreeni kotona, kirjoittanut omistaja

Olimme pääsiäiseksi järjestäneet Savoirissa hieman pay & jump - tyylisen tapahtuman, ja rakentaneet ulkokentälle radan pystyyn. Rataa sai lähialueiden ratsastajat tulla hyppäämään vapaasti pientä maksua vastaan haluamallaan korkeudella, ja tontilla olikin käynyt kuhinaa ratsukoiden tultua treenaamaan. Myös luonnollisesti omat hevoset pääsisivät tekemään rataa, nuoremmat hieman matalammalla korkeudella ja vanhemmat konkarit sitten kisakorkeudella. Meillä oli tarkoitus lähiaikoina avata ulkokautta kansainvälisiin kisoihin, joten mikä olisi parempi kuin treenata kotona sitä varten kisakorkeudella.

Donna oli tehnyt viimeajan hieman kevyempää ja pienempää kotona, mutta tamma olisi tarkoitus ottaa takaisin kunnon hyppyihin ja alkaa valmistella sitä laatuarvosteluihin. Tänään ei tehtäisikään vielä ihan tuhtia maksimikorkeutta koko radan pituudelta, vaan olin laittanut Donnalle esteet noin 145cm korkeuteen, ja joukossa oli yksi täysikorkea iso okseri sarjan B-osalla.

Verryttelin Donnan kuin olisin kisoissa. Tamma tuntui heti omalta itseltään - se ei hötkyillyt eikä miettinyt mitä tapahtuu, vaan työskenteli keskittyneesti alusta asti. Ravissa se eteni rennon energisesti, ja laukassakin tuntui, että varaa olisi vielä vaikka mihin. Tein paljon siirtymisiä temmon sisällä - tykkään kisoissa tällä tavoin testailla että hevoset reagoi varmasti jalasta eteen ja tulee nopeasti kiinni. Donna vastasi jokaiseen apuun kevyesti ja täsmällisesti, ja en voinut kuin hymyillä selässä.

Aloitin verryttelyhypyt pienellä pystyllä, jossa nostin korkeutta melko nopeasti. Muutama isompi okseri, viimeisenä maksimikorkea pysty ja sen jälkeen radalle. Ensimmäisen linja oli viiden askeleen suora pysty-pysty linja, jossa vaadittiin hieman venymistä. Sarja tuli toisena, hieman vinolla lähestymisellä, ja vaikka linja ei ollut täydellinen, tamma suoristi itsensä viimeisellä askeleella ja hyppäsi sen kuin oppikirjasta. Koko rata meni yhdellä rytmillä – ei suuria tunteita, ei draamaa, mutta sitäkin enemmän laatua. Donna oli liekissä, ja täytyy myöntää, että vaikka samaan aikaan tiesin että olisi ollut epäreilua viedä tamma suoraan täyteen korkeuteen pieni osa minussa olisi halunnut hieman lisää. Loppuverryttelyssä tamma pärski tyytyväisenä, venytti kaulaansa ja ravasi kevyesti kuin ei olisi juuri hypännyt isoa rataa. Mielessäni mietin tulevan kevään kisoja ja tulevaa laatuarvostelua, en voinut olla hymyilemättä. Me oltaisiin valmita.

03.10.2022, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

En tiedä oliko se jonkinsortin kohtalon ivaa, kun radiossa soi Madonnan parhaat hitit ajellessani kohti Belgialaista siittolaa. Olin nähnyt netissä myynti-ilmoituksen kauniista kimoutuvasta tammavarsasta, jonka suvusta löytyi vaikuttavan uran tehneitä suoritushevosia. Yhdelle (tai jopa kahdelle tai kolmelle) zangersheidetammalle olisi tallissa tilaa, jos vain kaupat syntyisivät. Ja mikäli ilmoitukseen oli uskominen, kaupat tulisi syntymään. Ehkä varsan katsominen oli vain tietynlainen muodollisuus, sillä en ollut tehnyt kyseisen siittolan kanssa kauppaa aikaisemmin. Olin kuullut heistä toki paljon hyvää - piirit on sinäänsä pienet - mutta ehkä oli molemminpuolisen luottamuksen kannalta parempi, että kävisin vilkaisemassa tammaa.

Paikan päällä odotti iso siittolarakennus ja suuria laitumia ympäri tonttia. Nousin autosta ja lähdin kävelemään kohti tallin ovea. Minua vastaan tuli nuori nainen, joka esitteli itsensä Eliseksi. Hän johdatti minut kohti tallin takaosaa, jonne varsa oli otettu sisälle odottamaan emänsä kanssa. "Il est là-bas, à gauche.", Elise sanoi ranskaksi ja nyökkäsi hymyillen vasemmalla puolella olevaa karsinaa kohti, tarkoittaen varsan löytyvän vasemmalta.

"She's Madonna Z", Elise totesi. "Se on ollut alusta asti jotenkin erityisen oloinen. Melkein harmittaa, että laitoin sen myyntiin. Mutta ei auta, jostain on aina luovuttava." Tiesin tarkkaan mitä Elise tarkoitti, olinhan itsekkin myynyt useamman hevosen hieman pakon edessä. Astuin karsinaan ja varsa tuli rohkeasti emänsä takaa tervehtimään. Naurahdin varsan höplätessä hiuksiani. Otettiin tamma ja varsa käytävälle, ja talutettiin ne tallia lähimpänä olevaan nurmitarhaan. Varsa kirmasi samantien vauhtiin, ja tiesin ensimmäisestä askeleesta, että tuo varsa lähtisi Savoiriin. Sen laukka oli mieletön, eikä se arastellut jättää emäänsä painaessaan tarhan toiseen päähän. Käännyin katsomaan Eliseä hymyillen. "Je serais heureux de l'acheter chez Savoir." "