Chasseur Oak VH23-011-0092 | EV-II
|
hannoverori, mustanruunikko, 169cm |
Sukutaulu Jälkeläiset Kilpailukalenteri Päiväkirja
On muutama talli, josta olen aina valmiina kärkkymään kasvatteja. Gestüt Silbereiche kuuluu yhteen niistä, enkä tälläkään kertaa malttanut olla jättämättä tarjousta nähdessäni heiltä yhden myyntiin palautuneen kasvatin. Ensimmäinen oma estehevoseni oli Silbereichen kasvatti, ja olen aina ollut tyytyväinen heiltä ostamiini varsoihin. Eikä Rassekaan ollut poikkeus. Komea kuin mikä, ja mieletön suoritushevonen. Ehkä hieman haastava, mutta kun sen saa puolelleen, taistelee ori puolesta vaikka maailman tappiin.
Komea kuin mikä ja mielettömän lahjakas estehevonen. Sellainen on meidän Rasse, höystettynä lisäksi välillä vähän liian vahvalla omalla tahdolla, sekä mielettömällä rohkeudella.
Yleisesti Rasse kääntää katseet jokapaikassa, missä kulkeekaan. Oli se sitten kotona, kisapaikalla, tai vaikka vaan klinikan pihalla - jotenkin se saa aina huomion itseensä. En tiedä onko se sen kaunis musta väritys, vai älytön energia, joka siitä huokuu sen saapuessa paikalle. Se ottaa heti tilan haltuun - joka on toisaalta välillä kyllä hieman ärsyttävää orin tepastellessa ja hirnuessa.
Rasse on pääasiassa ihan hyvä hoitaa, erityisesti karsinassa. Siellä se malttaa seistä hoitamisen ja kuntoonlaiton ajan, mutta käytävällä ollessa se alkaa helposti malttamattomana tepastelemaan. Kengitys luonnistuu melko ongelmitta, mutta klippaamiseen ori on hyvä rauhoittaa, jotta prosessi saadaan mahdollisimman nopeasti hoidettua. Taluttaessa Rassella on hyvä pitää joko kuolaimia tai ketjua leuan alla, sillä se saattaa helposti olla vähän virkeä. Se on pääasiassa maastovarma eikä pelkää mitään, mutta saattaa välillä kävellä vähän turhankin innokkaasti.
Ratsastaessa Rasse on energinen ja vahva. Siinä on paljon energiaa ja voimaa, ja välillä tuntuu, ettei se oikein osaa ohjata energiaansa oikein. Se ei ikinä ole ollut päivääkään laiska, mutta välillä se on hieman avuista välittämätön ja heittäytyy hieman kuuroksi touhottaen vain menemään. Haastavammaksi tilanteen tekee helposti se, ettei ori voi sietää yhtään liian vahvaa kättä tai tuntumaa, vaan hermostuu vahvoista pidätteistä nakellen niskojaan. Sillä on nopea hyppy ja terävä ponnistus, ja se välillä hyppää riskillä vähän huonommistakin paikoista. Välillä hieman kaahatessaan se saattaa ottaa jonkun hipaisupuomin, mutta pääasiassa ori on tarkkajalkainen suorittaja.
Rasse ei voi sietää liian läheltä tulevia muita hevosia, ja sillä onkin pidettävä verryttelyssä hännässä punaista rusettia. Myös ahtaissa halliverryttelyissä otsaan laitettava rusetti on ihan hyvä olla, jotten liian läheltä vastaantulevatkaan saa oria ahdistumaan. Yksin radalla ollessaan se kuitenkin keskittyy hyvin, eikä häiriinny isompienkaan kisa-arenoiden hälinöistä.
© Bagoniebos
Sukutaulu
| i. Coburg SWA hann 167cm rn KTK-II |
ii. Criostoir PB hann rn 169m KTK-I, ERJ-II |
iii. VIR MVA Ch Crixys hann m 174cm ERJ-I, KTK-I, YLA1 |
| iie. Luperca hann rn 166cm ERJ-I |
ie. Czarina Pistacia hann prt 166cm |
iei. Marquess hann m 170cm ERJ-I, KTK-II |
| iee. Pistache hann rt 165cm |
||
| e. Tenderly At hann trn 167cm |
ei. Tensnake At hann m 170cm |
eii. Triggerfinger hann mrn 172cm ERJ-I, YLA2 |
| eie. Nadeshda hann km 168cm ERJ-I, YLA2 |
ee. June Carter At hann rt 165cm ERJ-I, YLA1 |
eei. Space Monkey hann prn 170cm ERJ-I, YLA2 |
| eee. KV Nuancenreich hann rt 155cm ERJ-II, YLA2 |
Jälkeläiset
| rotu-skp. | Varsan nimi | 00.00.2022 | i. | ei meriittejä | om. |
Kisakalenteri
PorrastetutOminaisuuspisteet: |
Cup-sijoitukset
|
Mainittavat saavutukset
Palkittu estevarsojen laatuarvostelussa II-palkinnolla (11/23) |
Päiväkirja ja valmennukset
30.08.2023, irtohypytystä, kirjoittanut omistaja
Joka kuukautinen irtohypytyspäivä oli taas käsillä, ja porukalla oli edellisiltana rakennettu jo kuja maneesiin. Olen tykännyt aina käyttää kujana perinteistä kahden pystyn ja yhden okserin kujaa, joissa välejä on sitten säädetty hevoskohtaisesti. Jokaiseen väliin mahtuu yksi laukka-askel, ja tarvittaessa esteiden väliin pystyisi laittamaan puomeja, mikäli vauhti kiihtyisi liikaa ja ryntäily alkaisi olla tehtävää vaikeuttavaa.
Meillä on ollut tapana aloittaa irtohypytykset aina hevosilla, jonka jälkeen on ollut välien lyhennys (ja toki evästauko) ja ponien vuoro. Tänäänkin aloitettiin samalla teemalla. Vanhemmilla hevosilla irtohypytys ei ole ollut millään lailla säännöllistä, vaan niitä on saatettu hypyttää silloin tällöin vähän huvin vuoksi - ne nyt pääsevät purkamaan hyppytarpeensa myös ratsastajan kanssa. Sen sijaan nuoriso-osastolle irtohypytys on kuitenkin osa kuukausirutiinia, eivätkä ne saa vapautusta tästä kovin helposti.
Tästä syystä myös Rasse oli päässyt tänään hyppäämään. Oria valmisteltaisiin parhaillaan kohti nuorten estehevosten laatuarvostelua, joten jokainen irtohypytyskerta olisi tärkeä, jotta ori pystyisi parhaimpaansa arovstelutilaisuudessa. Rasse oli jo alusta asti hieman kireän oloinen, ja tepasteli levottomasti kädessä talutettaessa. Päätin juoksuttaa Rassea ensin ympyrällä liinassa, jotta hyppääminen ei menisi pelkäksi riehumiseksi ja pukittelemiseksi. Ori lähtikin terävästi hieman niskojaan nakellen raviin niin pyytäessäni ja näytti jokaisella askeleella siltä, että sen tekisi mieli singota johonkin suuntaan. Se hetki koittikin laukkaa pyytäessäni, jolloin Rasse pukitti terävästi, ja ryntäsi laukkaan. Onneksi olin osannut varautua tähän, ja sain orin nopeasti takaisin hallintaan ja hieman rauhallisempaan laukkaan.
Kun Rasse oli saanut purkaa energiaansa liinassa, oli irtohypytyksen aika. Koska Rassen pitäisi hypätä laatuarvostelussa kuja korkeudella 100cm - 110cm - 120cm, oli tarkoitus hypyttää oria tänään samalla kaavalla. Laatuarvostelussa saa kolme yritystä, joten tänään pyrittäisiin samaan. Ensimmäiselle kerralle laitoin esteitä hieman matalammaksi, jotta Rassen lihaksisto vertyisi hyppyjä varten. Ensimmäinen kerta meni orin osalta ihan pelleilyksi - päästessään irti kujaan se laukkasi hieman päättömästi kujan läpi, ja jatkoi matkaa rajusti pukitellen. Ilmeisesti esteet kuitenkin olivat orin mielestä liian pieniä, eikä se viitsinyt keskittyä. Nostinkin seuraavalle kerralle esteet jo lähes tappiin - ori näytti olevan kropastaan hyvinkin vertynyt. Esteiden nostaminen saikin orin keskittymään paremmin. Rasse suoritti kujan leikiten, eikä sillä ollut mitään ongelmaa korkeuden kanssa. Suurin ongelma laatuarvostelussa tuleekin varmasti olemaan orin hieman liiallinenkin innokkuus ja rohkeus. Innolla (ja ehkä vähän kauhulla..) odotan, miten ensi kuun arvostelutilaisuus tulee menemään.