Valokylän Valkyyria

ruunikko AA Ee suomenhevostamma, 158 cm
syntynyt 24.11.2020 Suomessa, 10-vuotias
VH21-018-0518

kasvattanut Valokylän Talli
omistaa Juulia, VRL-12454

ko  :  helppo A      re  :  110 cm      ke  :  CIC1

KTK-II

Kaikki tarinat hyvistä hevosista alkavat aina sillä kertomuksella, että mitään ei pitänyt hankkia ja sitten kuitenkin hankittiin. Valkyyrian tarina ei ala niin, sillä sitä oltiin etsitty jo ties kuinka pitkään. Puolisolla oli pari tärkeää kriteeriä: piti olla tasokkaampi ja vähän isompi kuin Pahatar, ja ehdottomasti tamma. (Se on oikea suokkitammamagneetti, meillä on niitä jo ihan liikaa.) Koeratsastamaan lähdettiin hyvillä fiiliksin, Valkyyrialta löytyi netistä etsimällä kilpailutuloksia ja myynti-ilmoituksessa oli video, jossa se liikkui kivannäköisesti. Perillä odotti juuri laitumelta pyydystetty pölyinen ja pullukka tamma, jolle vähän nyrpistin nenääni. Puoliso oli kuitenkin jo siinä vaiheessa myyty, mutta se olikin tainnut tehdä ostopäätöksen jo ajomatkalla. Mikä sitten minutkin sai lopulta sille kannalle, että tämä on just meidän etsimä heppa, oli Valkyyrian ratsastettavuus. Se on niin kovin reipas silloinkin, kun väsymys alkaa jo painaa kavioissa. Se menee ja tekee pyydetyt asiat innokkaasti ja liikkuu eteenpäin korvat hörössä. Vähän etupainoisena se kyllä tuppaa liikkumaan, mutta se ei ole mitään mitä ei ratsastamalla saisi korjattua.

Koeratsastuksessa päästiin myös testaamaan maastoesteitä ja voi miten innoissaan Valkyyria meni! Myyjä kertoi, että vesiesteen kanssa tamma ei ole vielä ihan sujut, mutta pienellä tsemppaamisella se suoritti senkin. Vesi noin niinkuin ylipäätään ei tunnu olevan Valkyyrian suosikki elementti, sillä se tuntuu inhoavan suihkussa käymistä. Erityisesti mahan kastuminen on sen mielestä ihan kamalaa. Mutta kyllä se kaikin puolin on aika kiva ja just sopiva kenttäpeli meidän talouteen. Huutokauppakeisaria lainaten: tehtiin hyvät kaupat.

10.11.2022    kouluvalmennus    ✎ omistaja

Suomenhevosen selässä olo ei ollut lainkaan yhtä kotoisa kuin puoliverisen valtavissa liikkeissä. Pyöreää kesäkiloja kerännyttä Valkyyriaa lähdettiin valmennuksen aluksi herkistelemään työntekoon aktivoimalla takaosaa paremmin alle, samalla ajatuksena etuosa ylös. Tai kuten valmentajani Suzanne asian muotoili, piti Valkyyriaa kutitella hieman kannuksilla kainaloista, jotta sen lavat nousisivat ylös ja antaisivat takaosalle tilaa astua syvemmälle rungon alle. Suzanne seurasi samalla haukankatseellaan tuntumaani ja kävi kerran kädestä pitäen näyttämässä, kuinka kevyillä ja huomaamattomilla ohjasotteilla hevosia pystyykään ohjaamaan. Suzanne painotti, että avut ovat aina lähtöisin ratsastajan jalasta ja istunnasta ja ohjaa käytetään vain hienosäätöön.

Ravityöskentely jäi valmennuksessa vähemmälle, kun alussa keskityttiin kokoamaan Valkyyriaa takaosakäännöksillä käynnissä. Tamma piti saada ratsastettua aktiiviseksi takaosastaan ja kuuliaisiksi avuille, jotta myöhemmin ratsastettavat tehtävät onnistuisivat. Valmennuksessa harjoiteltiin myös laukanvaihtoja käynnin kautta, jossa minun tuli toden teolla tehdä töitä laukan kokoamiseksi. Vähän sinne päin tehdyt siirtymiset ja vaihdot eivät tiukalle Suzannelle kelvanneet, vaan kaiken piti olla precis! Hikikarpalot virtasivat otsallani valmennuksen loppupuolella, sillä viisikymmentäminuuttinen tunti oli ollut toden totta tehotreeniä sekä minulle että Valkyyrialle. Väsymys alkoi painaa kumpaakin, mutta siitäkin huolimatta Valkyyria suoritti pyydettyjä tehtäviä todella hienosti.