Metsäojan Mymmeli

hopeanruunikko Aa Ee Zz suomenhevostamma, 140 cm
syntynyt 13.08.2024 Suomessa, 8-vuotias
VH24-018-0454

kasvattanut Metsäojan ratsastuskeskus, evm
omistaa Juulia, VRL-12454

re  :  90 cm      ke  :  helppo

KTK-II

Mymmeli on veikeä pikkuheppa, jolla on suuri sydän ja jonka menojalkaa vipattaaa aina. Pieni koko ei hidasta sen menoa ollenkaan, päinvastoin. Mymmeli suorastaan rakastaa esteiden hyppäämistä ja sen vaihteistosta löytyy uusia ulottuvuuksia, kun näköpiirissä on esteitä. Sen kapasiteetti ei riitä isoille esteille, mutta pienemmillä radoilla Mymmeli kuljettaa junioriratsastajan varmasti maaliin. Mymmeli kääntyy pieniinkin käännöksiin radoilla ja se lähtee ylittämään esteitä rohkeasti paikasta kuin paikasta eikä se jää turhaan tuijottelemaan erikoisempiakaan esteitä. Kouluradalla Mymmeli on niitä hevosia, jotka suorittavat vain pyydetyn minimin eivätkä yhtään enempää. Se kipittää töppöjaloillaan kyllä ratsastajan osoittamaan suuntaan, mutta kouluratojen tähdeksi sitä ei voi kutsua, eikä sen tuloksilla usein kilpailla kärkikahinoissa, vaikka suoritus olisikin rikkeetön.

Iloinen ja touhukas Mymmeli on mitä sopivin ratsu lapsille ja aloittelijoillekin. Se on vauhdikas, mutta ei tee tuhmuuksia ja kokemattomampikin ratsastaja pääsee kokemaan sen kanssa onnistumisen tunteita. Mymmeli on pääasiassa kärsivällinen ja tasainen, mutta se osaa myös ilmoittaa, jos ratsastaja käyttää liian epäselviä tai voimakkaita apuja. Tamma rakastaa hoitotuokioita ja porkkanoita, eikä se kyllästy ikinä lasten antamiin haleihin tai herkkutarjoiluihin.

12.08.2026    annetaan vuokralle rusettihai    ✎ omistaja

Annetaan vuokralle kilpailukäyttöön PIENI suomenhevostamma junioriratsastajalle. Kiltti, hyppää yli mistä tahansa ja suorittaa perustasolla koulutehtäviä kenen tahansa kanssa. Vain aikuisen yhteydenotot."
"No, mitäs sanot?" puoliso kysyi, kun sain ilmoituksen luettua.
"Onhan se... ytimekäs", vastasin hetken mietittyäni, kun ei parempaakaan sanaa tullut mieleen.
"Mä ajattelin, että kun Mymmeli on mullekin vähän pieni, niin tarjoan sitä jollekin junnulle. Johonkin hyvänmielen esteluokkiin", puoliso selitti innoissaan.
"Kunhan et myy sitä niin kaikki ok", vastasin puolisolle. Oli ihanaa, miten sen silmät loistivat. Sen jälkeen, kun olin alkanut tarjota ratsastustunteja tallipihaan kerran eksyneen perheen lapsille, oli puolisokin innostunut ajatuksesta, että meidän hevoset voisivat opettaa enemmänkin pieniä ponityttöjä ja -poikia.
Mutta kunhan ei vain menisi myymään Mymmeliä. Yritin edelleen pitää kiinni suomenhevosvihaajan imagostani, mutta julkisivu oli alkanut rakoilla juuri Mymmelin kaltaisten yksilöiden takia. Se oli niin ihana ja hellyyttävä ja sympaattinen. Kaikin puolin hyvän mielen poni. Joku ponijunnu saisi siitä mainion rusettihain pikkuluokkiin.

09.09.2026    rusettihaille löytyy vuokraaja    ✎ omistaja

Muutama viikko facebook-ilmoituksen julkaisemisen jälkeen Mymmelillä oli vuokraaja. Kymmenenvuotiaalta lettipäältä puuttui itsesuojeluvaisto kokonaan (puolison mielestä tulevan kenttäratsastajan piirre), ja se oli aivan ensinäkemältä ihastunut Mymmeliin ja olisi voinut paijata ja pusutella sitä tuntikaupalla (minun mielestä hyvä piirre). Aina vauhdikas Mymmelikin tuntui huomaavan, ettei sen ympärillä hääräävä mini-ihminen ollut kokenut aikuinen, sillä kerrankin se seisoi käytävällä paikallaan harvinaisen kärsivällisenä ja antoi uuden ratsastajansa rauhassa ihmetellä Mymmelin varusteita, lähinnä nappikiinnitteisiä suojia, joita ei ratsatuskoulussa ollut tullut vastaan.

Puoliso oli omaksunut itselleen jonkinlaisen poniäitiä muistuttavan roolin itselleen, ja kahdesti viikossa se touhusi tytön ja Mymmelin kanssa pitäen huolen siitä, että kumpikin saisi parhaat mahdolliset valmiudet pärjätä ensi vuonna ratsastuskisoissa. Mymmeli tykitti menemään pikkuesteiden yli ehkä hieman liian kovalla vauhdilla, ja selässä istuva tyttö hymyili leveintä koskaan näkemääni hymyä ja ohjaili Mymmeliä esteiltä toiselle.
"Vitsi noista tulee voittamaton parivaljakko vielä", puoliso hehkutti.
"Joo, ainakin aikaluokkiin", hymähdin.

Toivoin oikein sydämeni pohjasta, että tytöllä ensinnäkin riittäisi into käydä tallilla läpi vuoden pimeimpien kuukausien ja talven pakkasien, ja että ratsukon menoon saataisiin joku tolkku ja järki mukaan ennen kilpailuihin lähtemistä. Mutta puolisoni ollessa valmentajan roolissa en ollut asiasta lainkaan varma.