Varismäen Haamunkajo
musta aa Ee suomenhevostamma, 155 cm
syntynyt 13.11.2025 Suomessa, 3-vuotias
VH26-018-0247
kasvattanut Varismäki
omistaa Juulia, VRL-12454
ko : helppo B re : 90 cm ke : helppo (kenttäpainote)
Haamunkajo on maailman ihanin, kärsivällisin, rauhallisin, viilipyttymäisin, seesteisin, lempein, herttaisin, karvaisin ja pehmoisin hevonen. Siinä se. Mitä sitä turhaan kuvaamaan Haamunkajon luonnetta yhtään pidemmin.
|
i. Kosmos KTK-II, KRJ-I, ERJ-II, KERJ-II, SLA-I, YLA2 |
ii. Cicero evm | iii. Kauron Kimmo evm |
| iie. Veden Veisuu evm | ie. Kaarinan Heitukka evm | iei. Kaarinan Booris evm |
| iee. Vilima evm | ||
|
e. Aavemaija KTK-III |
ei. Haamukuvitelma evm | eii. Haamuyö evm |
| eie. Autiotalon Aavemieli evm | ee. Molla-Maija evm | eei. Harhahenki evm |
| eee. Marionetti evm |
Muut sukulaiset ▼
Tähän voi vaikka linkittää sukulaiset jotka ei mahtunu sukutauluun tai sitten kirjoittaa sukuselvityksen.
Ei jälkeläisiä
tasolla 3/2 (1014.82 p.)
Kestävyys: 264.56 p.
Hyppykapasiteetti: 237.33 p.
Rohkeus: 262.87 p.
13.01.2026 päiväkirjamerkintä ✎ omistaja
Vuoden ikäinen tummanpuhuva suomenhevosvarsa (tai rääpäle, kuten puolisoni moitti) kurkotteli tarhan aitalautojen välistä syötävää suoraan kuormasta. Kippasin tarhan puolelle sylillisen heinää. Tuposta leijailevat irtoheinät tarttuivat kiinni varsan epämääräiseen otsatöyhtöön. Jospa ne jouhet tuosta vielä kasvaisivat, toivoin mielessäni.
"Olet sä kyllä aika suloinen", mutisin ääneen ja rapsutin Haamunkajoksi nimetyn varsan kuvetta. Siitä oli lyhyessä ajassa tullut ehdoton suosikkini. Ahne se oli kuin pieni sika, kuten kasvavan lapsen kuuluikin olla, mutta myös maailman säysein ja helpoin varsa. Sen kanssa saattoi tehdä mitä tahansa. Eilen oltiin kokeiltu suitsia päähän ensi kertaa, eikä Haamunkajo ollut moksiskaan. Ehkä huomenna kokeilisimme jo ohjasajoa. Tai ensin ehkä juoksutusta. Näin kivan varsan kanssa ajatus lähti helposti laukalle ja minun piti toppuutella itseäni, etten vaatinut nuorelta varsalta liikaa sen ikään nähden, ihan vaan koska sen kanssa pystyi tekemään kaikkea.
Haamunkajo huitaisi hännällään rapsuttamaan jäänyttä kättäni ja siirtyi askeleen verran sivuun. Juuri nyt ei sopinut olla paijattavana, kun piti ehtiä syödä. Hymähdin varsan ruokahalulle ja jätin sen mutustelemaan heinäannostaan, kun lähdin itse jatkamaan kierrosta ja jakamaan lopuillekin ruokailua odottaville hevosille tupon heinää.