Tilan esittely

1920-luvulta nykypäivään

Varismäen tilan historia alkaa kaukaa useamman sukupolven takaa. Tilan päärakennus rakennettiin mäen päälle 1920-luvulla, ja keltainen talo on nököttänyt niillä sijoillaan siitä asti. Alun perin tilalle perustettiin omenatarha ja niistä ajoista muistona pihapiirissä kasvaa edelleen kymmeniä omenapuita. Samoihin aikoihin tilan maille rakennettiin myös kaunis ja tilava hevostalli, sillä tilan alkuperäinen rakennuttaja ja omistaja oli innokas kenttäratsastuksen harrastaja. Kun hevoshommista ei tullut menestystä eikä omenabisneskään oikein ottanut tuulta alleen, päätyi Varismäen kartanorakennus ja sitä ympäröivä hevostila myyntiin. Siitä tuli pian tuoreen pariskunnan oma maatila, jolloin osasta tallia muokattiin lampaille sopiva asumus. Tilalla oli myös alkuun muutama hevonen peltotöitä varten, ennen kuin tilalle hankittiin traktori ja talli tyhjeni viimeisistäkin hevosista.

Tila oli hevosista tyhjillään 2000-luvulle asti, jolloin kaksi serkusta päättivät perustaa isovanhempiensa lammastilalle oman hevostallin. Hevostalli remontoitiin uudelleen hevosille sopivaksi ja lisäksi sen läheisyyteen rakennettiin ratsastuskenttä. Tässä vaiheessa Varismäen tila alettiin tuntea suomenhevosistaan ja joitakin vuosia serkukset jaksoivat keskittyä täysillä suomenhevoskasvatukseen, ennen kuin veri veti Eurooppaan estehevosten pariin ja Varismäki tyhjeni jälleen. Vuosia myöhemmin Itävaltalaisen Minas Tirith -kouluhevostallin omistajaperhe osti tilan nimiinsä ja heidän entinen ratsuttajansa muutti tilalle muutaman fwb-hevosen kanssa kokeilemaan siipiään talliyrittäjänä.

Viimeisimmän omistajanvaihdoksen jälkeen tiloja on remontoitu ja modernisoitu reippaalla kädellä. Ulkomuoto tilalla ja sen rakennuksissa on edelleen idyllisen vanhanaikainen, mutta sisätilat kokivat täydellisen muutoksen ja tallista löytyykin tätä nykyä uudet isot karsinat, varustehuoneet, hoitopaikat lämpölamppuineen ja muine hienouksineen. Vanhat omenapuut muistuttavat edelleen siitä, mistä kaikki alkoi, eikä kaikkia puita haluttukaan hävittää remontin yhteydessä, vaikka osa jouduttiinkin kaatamaan uuden maneesin tieltä.

Kuvat © Lovisa Lagerqvist (lisenssi), Øyvind Nondal (lisenssi)

Kierros tallipihassa

Varismäen suuressa ja valoisassa tallissa on runsaasti tilaa niin hevosille, niiden hoitajille kuin varusteillekin. Suuret karsinat, leveät käytävät ja erilliset hoitopaikat mahdollistavat sujuvan ja mukavan arjen kaikille. Varustehuoneessa on hyllykaupalla säilytystilaa ja lisäksi erillisessä kuivaushuoneessa mahtuu kuivattamaan syksyn sateissa kastuneita loimia. Hevoset saavat ulkoilla päivittäin hiekkapohjaisissa tarhoissa, jotka sijaitsevat tallin välittömässä läheisyydessä. Kesäisin osa hevosista pääsee laiduntamaan tilan omille laidunmaille.

Lisäksi tallilta löytyy kenttä, jonka pohja uusittiin keväällä 2022. Kentän vähän turhankin suuri koko ja erillinen katsomo mahdollistavat isompienkin kilpailuiden järjestämisen tilan mailla. Vieressä kohoaa upouusi maneesi, johon mahtuu juuri rakentamaan täyspitkän kouluradan. Tallialueen ympäri kiertää noin kilometrin mittainen hiekkapohjainen rata, joka onkin ainut autoton maastoreitti näillä main. Tilan lähiympäristöstä löytyy ratsastusmaastoja vaikka kuinka paljon, jos on valmis jakamaan ne satunnaisten autoilijoiden ja maajussien kanssa.

Vähän matkan päässä tallista, muutaman sadan metrin päässä mäen päällä sijaitsee edelleen Varismäen vanha päärakennus ja sitä ympäröivä kaunis puutarha. Taloa on rakentamisen jälkeen remontoitu runsaasti niin sisä- kuin ulkopuoleltakin, jotta siitä on saatu nykyisille asukkaille kelvollinen koti.

Tallin henkilökunta

Varismäen tilan toiminnasta vastaa kouluratsastaja Juulia yhdessä puolisonsa kanssa. Arjessa apuna on myös muutama vakituinen työntekijä, ratsuttaja Annika ja hevosenhoitajat Ronja ja Niki. Tallin palkkalistoilla olevien työntekijöiden lisäksi tilalla voi tavata lähes päivittäin myös Juulian valmentajan Suzannen, sekä toisinaan myös yksittäisen kesätyöntekijän.