Bombastic

ruunikko AA EE suomalainen puoliveriori, 170 cm
syntynyt 01.09.2023 Suomessa, 4-vuotias
VH23-031-0356

kasvattanut Vappulan Kartano
omistaa Juulia, VRL-12454

ko  :  Grand Prix

KV-I

Tämä on aika herkku, vaikka itse sanonkin. Jo pikkuvarsasta asti varsin maskuliinisen massiivinen Bombastic on liikkunut lennokkaasti ja kantanut itsensä hyvin. Luonteeltaan ori vaikuttaa hyvin rohkealta ja tasapainoiselta. Se ottaa uudet asiat vastaan positiivisen uteliaasti. Bomba on paljon käsitelty ja luottavainen varsa, jonka näkisin mieluusti tulevaisuudessa koulukentillä. - Kasvattaja

16.09.2023    Ostoslistalla hevonen ja kymmenen kiloa perunaa    ✎ omistaja

Eräänä kauniina tiistaina netin heppafoorumeita selatessa vastaan tuli myynti-ilmoitus, jonka kohdalla jouduin hieraisemaan silmiäni epäuskoisena. Myynnissä oli Vappulan Kartanon kasvattama kouluhevonen? Ihmettelin yhtälöä, jossa jokin ei täsmännyt, eihän Vappulassa ollut kouluhevosia, vai oliko minulta mennyt jotain ohi? Ensimmäisenä epäilin virhettä myynti-ilmoituksen tekstissä, mutta hevosen sukutietoja selatessani sain vahvistuksen sille, ettei kyseessä ollutkaan virhe vaan ihan tosi juttu. Tartuin saman tien puhelimeen soittaakseni Vappulan Ellille. Puhelu tuuttasi kerran, korkeintaan kahdesti, kun Elli jo vastasi puhelimeen tuttavalliseen sävyyn. Kerrattiin puolin ja toisin kuulumisia ihan yleisellä tasolla, tai lähinnä minä kerroin mitä oltiin Vappulan Huiskiksen kanssa viime aikoina tehty ja Elli kuunteli. Alusta asti oli varmaan Ellillekin selvää millä asialla oikeasti soittelin, sillä kysyessäni myytävästä kouluvarsasta Elli totesi saman tien, että hän oli ollut lähellä tarjota orivarsaa suoraan minulle. Naurahdin ajatukselle henkilökohtaisesta markkinoinnista ja vastasin, että sillä tavoin minulle saisi myytyä varmaan mitä tahansa. Aikamme juteltuamme sovittiin, että tulisin viikonloppuna hakemaan kaksivuotiasta Bombasticia kotiin.

Viikonloppu saapui tuskaisen hitaasti. Vihdoin lauantaiaamuna pääsin kuitenkin hevosautolla matkaan katsomaan Ellin myytävää koulupuoliverivarsaa. Matka Vappulan Kartanolle sujui onneksi nopeasti ja pian olinkin perillä tallin pihassa, jossa Elli otti minut avosylin vastaan. Hän kertoi Bombasticin odottavan tallissa ja suuntasimmekin pian askeleemme kohti tallia katsomaan uutta ostostani. Karsinassa odotti kaunis tummansävyinen ruunikko, joka oli kaksivuotiaaksi oikein hyvännäköinen, sellainen iso ja näyttävä kuten kunnon kouluhevosen kuuluikin olla. Bombastic katseli korvat hörössä käytävän tapahtumia ja sen ryhdikäs olemus teki minuun heti vaikutuksen.
"Vitsi tää on hieno!" henkäisin ihastuneena.
"Aika herkku, vaikka itse sanonkin", Elli virnisti. "Odotas kun näet sen liikkeessä!"
Elli avasi karsinan oven ja pujotti riimun Bombasticin päähän. Ori ei ollut käsittelystä moksiskaan ja se lähti kävelemään nätisti Ellin vierellä kohti maneesia.

Maneesin oven sulkeuduttua Elli päästi Bombasticin juoksutusliinan irti riimusta ja ori ampaisi saman tien täyteen laukkaan kohti maneesin toista päätyä. Hetken rallittelujen jälkeen se malttoi jäädä hetkeksi jopa ravaamaan. Kaksivuotiaan askel oli lennokas ja tasapainoinen, Elli ei todellakaan ollut valehdellut sanoessaan, että liikkeessä tämä vasta näyttikin hienolta. Kysyin vielä ostotarkastuksesta ja Elli kertoi varsalla olevan tuoreet eläinlääkärin lausunnot ja puhtaat irtopalakuvat odottamassa työhuoneessa. Nainen oli selvästikin ajatellut kaiken valmiiksi. Sanoin, että jos hän ihan oikeasti oli Bombasticista luopumassa niin minä haluaisin sen ostaa, mutta että kannattaisi nyt miettiä vielä - olihan se ihan älyttömän hieno. Elli vakuutti olevansa täysin valmis myymään varsansa, joten seuraavana vuorossa taisi olla enää nimien laitto paperille ja Bombastic olisi minun.

Bombasticin eläinlääkärinlausunnot löytyivät kuin löytyivätkin Ellin työhuoneesta ja tutkin niitä mietteliäänä. Missään ei näkynyt mitään vikaa. Soitin vielä omalle eläinlääkärilleni kysyäkseni muutamia juttuja ja mielipidettä röntgenkuvista ja oma luottoeläinlääkärinikin vakuutti, että kuvat olivat puhtaat ja Bombastic niin terve kuin hevonen vain saattoi olla. Allekirjoitin nimeni paperiin ja niin minusta tuli jälleen uuden hevosen omistaja.
"Hei ainiin, olisitko halunnut perunoita myös?" Elli kysyi yhtäkkiä. Täh, perunoita? Elli katsoi hämmentynyttä ilmettäni ja selvensi, että hänen perunamaansa sato oli yllättänyt runsaudellaan tänä vuonna eivätkä perunat enää mahtuneet mihinkään. Hän voisi kuulemma hakea minulle kivan pienen pussillisen tämänkesäistä perunaa kaupan päälle. Myönnyin, kuka muka kieltäytyisi uusista perunoista?

Pian Bombastic oli lastattu hevosautooni, johon se lopulta käveli pienen maanittelun ja houkuttelun jälkeen. Mukaansa se sai Elliltä vielä suitset ja nimikoidun fleeceloimen, jotka pakkasin mukanani olevaan siniseen Ikean kassiin. Elli oli hävinnyt jonnekin, ja kohta näinkin hänet kävelemässä kohti autoani valtava säkki sylissään.
"Tässä on nää perunat! Otin vähän ekstraa, kun nää kuitenkin säilyy pitkään", Elli sanoi iloisesti.
"Tossahan on koko talven perunat, mä odotin tiedätkö jotain sellaista määrää mistä keittää tänään iltaruuan", vastasin huvittuneena.
"Veikkaisin kymmentä kiloa, että säästeliäällä syömisellä voi riittääkin koko talven", Elli virnisti ja nosti perunasäkin auton pelkääjän paikan lattialle. "Kiitos sulle hyvistä kaupoista! Ilo saada Bomba hyviin käsiin ja pääsin muutamasta perunastakin eroon!"
Pyöritin päätäni kummastuneena. Hevoskauppojen tekeminen nykyään oli vähintäänkin mielenkiintoista, eikä koskaan tiennyt minkä kanssa lähtisi kotiin. Aamulla kotoa lähtiessäni en villeimmissä ajatuksissanikaan osannut kuvitella, että saapuisin kotiin valtavan perunasäkin kanssa, mutta sekin oli nyt koettu.