Runon Aukusti

musta aa Ee suomenhevosori, 159 cm
syntynyt 01.04.2023 Suomessa, 3-vuotias
VH23-018-0378

kasvattanut Runoratsut
omistaa Juulia, VRL-12454

ko  :  helppo A

KTK-I, KV-II

Emänsä herkkäsieluista luonnetta Aukusti ei ole perinyt, päinvastoin se ei ole käsittelystä, pesemisestä tai mistään muistakaan hoitotoimenpiteistä moksiskaan. Ori on sellainen "kaikki käy" -tyyppi, jonka kanssa voi tehdä mitä vaan ja matkustaa mihin tahansa. Tietyissä asioissa Aukusti on vähän kovapäinen ja vahva. Ratsastaessa se jää helposti painamaan kädelle, ellei sitä ole ratsastettu kunnolla avuille ja silloin ori tuntuu vain painautuvan ohjastuntumaa vasten. Kun Aukustin osaa ratsastaa kunnolla avuille eikä pelkää hellittää ohjasta ja ratsastaa rohkeammin jalalla, tulee orista paljon pehmeämpi ja miellyttävämpi ratsu. Sillä on kolme hyvää ja tasapainoista askellajia ja kapasiteettikin riittää hyvin sinne helppoon A:han.

Riimulla taluttaessa Aukusti ei oikein kunnioita taluttajaansa ja saattaa lähteä tarhamatkalla jyräämään tietään minne itse haluaa. Vaikka Aukusti onkin tietyllä tapaa tosi helppo ja mutkaton käsiteltävä, vaatii se silti päättäväiset ja määrätietoiset otteet hoitajaltaan. Vieraita ihmisiä kehotetaan orin kanssa erityiseen varovaisuuteen, mutta tuttujen ihmisten kanssa Aukustin arki sujuu ongelmitta. Hoitopaikalla Aukusti seisoo rauhallisena hoitamisen ajan ja tutkailee ympäristöään seisten kuitenkin kiltisti paikallaan. Karsinassa hoitaessa Aukusti ei malttaisi olla, vaan se tunkisi mielummin päänsä ovenraosta käytävälle. Turvallisuussyistä ori hoidetaankin aina hoitopaikalla kahdelta puolen kiinnitettynä, ettei se vahingossakaan pääse karkaamaan.

04.04.2023    päiväkirjamerkintä    ✎ omistaja

Aukustin ostopäätöstä ei tehty hetken mielijohteessa. Kun meillä oli etsinnässä talliin koulusukuinen suomenhevosori, päätettiin tehdä taustatyöt ja kaikki kunnolla. Ettei sitten tehtäisi samanlaista hutiostosta kuin Pehmiksen kohdalla kävi. Kiinnostuimme Aukustin myynti-ilmoituksesta ja sen sukukin näytti oikein sopivalta. Sovittiin vierailu Runoratsujen tallille, jossa päästiin tutustumaan sekä Aukustiin että sen vanhempiin. Isä Aulis näytti niin pieneltä ja somalta, sellaiselta lasten ratsulta oikein. Emän kerrottiin olevan luonteeltaan herkempi, mutta sen kohdalla kilpailutulokset puhuivat puolestaan. Ihan jokainen suokki kun ei vaativalle tasolle taipunut. Kaupat Aukustista tehtiin samalla reissulla ja orivarsa sai vielä jäädä kasvamaan talven yli ikätovereidensa seurassa kasvattajan luokse, ennen kuin sovimme hakevamme orin myöhemmin pois.