M.B. Alfonso

rautias aa ee suomalainen puoliveriori, 168 cm
syntynyt 10.04.2021 Suomessa, 10-vuotias
VH21-031-0128

kasvattanut Mandelbacke, VRL-00692
omistaa Juulia, VRL-12454

ko  :  Grand Prix

Alfonso huokuu itsevarmuutta, ei sillä tavalla ylimieliseen tai röyhkeään tapaan, vaan ennemminkin niin, että ori tietää joka hetki tasan tarkkaan mitä se tekee ja luottaa onnistuvansa. Alfonsossa on sellaista karismaa, joka saa ihmiset pysähtymään hetkeksi sen kohdalle ja ihastelemaan, että vau miten komea ori. Alfonso on kaunis, elegantti, järkevä, aina ilo silmälle sekä mielelle. Se on rauhallinen ja kärsivällinen joka tilanteessa, eikä ota nokkiinsa ratsastajan pienistä virheistä eikä juuri keskity ympärillä tapahtuvaan hälinään silloin, kun on tarkoitus tehdä töitä. Alfonson jokainen liike ja askel tuntuu tarkkaan harkitulta ja laskelmoidulta. Se ei liiku turhaan, eikä alkuverryttelyiden aikana juuri esittele liikkeensä kapasiteettia ja lennokkuutta. Mutta sitten kun ohjat kerätään käteen ja on aika astella valkoisten aitojen sisäpuolelle, loppuu puolittaisella teholla liikkuminen ja Alfonsostakin löytyy kaivattua liikettä ja ilmaa kavioiden alta.

Ei ori liiku huonosti koskaan muulloinkaan, vaan alkuverryttelyistä asti sen askeleessa on joustoa, suoruutta ja tasapainoisuutta, vaikka ori muuten liikkuisikin vähän itseään säästellen. Kasvattaja kehui Alfonson ravia, jonka se on perinyt epäilemättä isältään. Orin ravi on ehdottomasti vähintäänkin yhdeksikön arvoinen, mutta eipä sen käynnissä tai laukassakaan mitään moitittavaa ole. Ori reagoi herkästi ratsastajan pyyntöihin ja toisinaan se tekee itsevarmasti vähän enemmänkin kuin on tarvetta. Alfonso tarvitsee ratsastajaltaankin määrätietoisuutta sekä selkeitä pyyntöjä ja raamit, joiden sisällä liikkua. Silloin Alfonso on tyytyväisimmillään, kun sen ei tarvitse tehdä muuta kuin toimia ohjeiden mukaisesti. Voisi sanoa, että se osaa kyllä ajatella itsekin mutta ulkoistaa tehtävän mielummin ratsastajalle ja keskittyy itse tehtävien suorittamiseen.

Alfonso on viisas ja tyyni. Oikeastaan se on vähän totisen oloinen, siltä puuttuu huumorintaju lähes täysin. Työ ja huvi eivät tämän orin maailmassa sekoitu keskenään. Ihmisen kanssa tehdään töitä ja keskitytään siihen, huvitella voi sitten vaikka tarhassa muutaman laukka-askeleen merkeissä. Totisuudestaan huolimatta Alfonso ei suinkaan ole tylsä, päinvastoin. Sen kanssa on miellyttävää tehdä töitä, se toimii tilanteessa kuin tilanteessa ja siihen voi aina luottaa. Alfonson kanssa maailman huoleet ja murheet unohtuvat ja sen kanssa tulee aina hyvälle tuulelle.

Viilipyttymäisen tyyni ja rauhallinen zen-tila säilyy Alfonsossa läpi arkisten hoitotilanteiden, kuin myös kilpailuvalmisteluiden. Hääräsipä ympärillä sitten kengittäjä tai groomi letittämässä harjaa kilpailuvalmiiksi, on Alfonson kanssa työskentely aina yhtä mukavaa. Se ei vierasta vesiletkuja, ei hätkähdä klipperistä tai satulavyön kiristämisestä. Kaikki on Alfonsolle ihan okei, kunhan hommat sujuvat reilusti hevosta kunnioittaen. Ei ori mikään tossu ole, kyllä se osoittaisi mieltään epäreilussa tilanteessa. Puunaamisesta ja muusta paapomisesta Alfonso ei kiukustu, vaan se tykkää kun ihminen on läsnä ja antaa sille ansaitsemansa huomion. Muita hevosia kohtaan Alfonso on yhtä ystävällinen kuin ihmisellekin. Se on ehkä enemmän sellainen tarkkailija ja tutkailee muita mielummin välimatkan päästä, mutta ei ole äkäinen tai hermostu verryttelykentällä liian läheltä ohi kulkevasta ratsukosta.

Kuten kaikki muukin, on matkustaminenkin Alfonson kanssa yhtä juhlaa. Matkan pituudella tai päämäärällä ei niin väliä, Alfonso on kuljetuksessa ja perillä määränpäässä aina oma ihana, luotettava, rauhallinen itsensä. Se seisoo kauniisti neljä jalkaa maassa silloin, kun ei ole pyydetty liikkumaan ja sitten kun pyydetään, se menee kuin ihmisen mieli minne ikinä tarvitseekaan. Lastausongelmista ei Alfonson kanssa ole tietoakaan, ori kävelisi ihmisen perässä vaikka henkilöauton takapenkille jos sellaiseen olisi tarvetta.

03.07.2023    Halogenin kaksoisolento    ✎ omistaja

"Hei katso tätä myytävää hevosta!" huudahdin innoissani puolisolle, joka kohotti ensin kulmakarvaansa mutta tuli sitten lopulta katsomaan millaista hevosta puhelimeni näytöltä oikein katsoin. "Siis ihan samannäköinen kuin meidän Halogen."
Puoliso oli samaa mieltä, myytävänä olevassa Mandelbacken kasvatissa ja meidän omassa kasvatissamme Halogenissa oli hämmästyttävän paljon samaa näköä. Siitä puoliso ei ollutkaan enää samaa mieltä kun sanoin, että aion ostaa kyseisen hevosen. Puolison reaktio oli lähinnä, että ei kai taas heräteostoksia. Sanoin, että ei kasvattajalle soittaminen maksanut vielä mitään, ja että ainakin ottaisin yhteyttä ja kysyisin hevosesta lisätietoja.

Puhelun aikana minulle selvisi myytävästä Alfonsosta vaikka mitä tietoa. Se oli kymmenenvuotias ori, jonka kanssa oli edetty hitaasti koulutuksen suhteen mutta kasvattaja uskoi hevosella olevan kapasiteettia GP-tasolle asti. Puhelun päätteeksi whatsappiini kilahti vielä video, jossa Alfonso esitettiin liikkeessä. Sen ravi oli niin upea, että ostopäätös oli viimeistään siinä vaiheessa tehty. Puolisokin katsoi videon ja totesi lopuksi, että heräteostokseksi tämä Alfonso vaikutti ihan laadukkaalta peliltä. Sen suuremmin sillä ei ollut sanottavaa, mutta eipä puolison sanomisilla tässä vaiheessa ollut enää merkitystä.

Pian Alfonson kuljetuskin saatiin järjestettyä Ahvenanmaalta Manner-Suomeen, ja minä lähdin oria vastaan Naantaliin satamaan, johon se saapuisi toisen hevosen kanssa laivalla. Toinen matkassa oleva hevonen jatkoi tietenkin omistajansa kanssa matkaa Pohjois-Suomeen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lähteä hakemaan Alfonsoa trailerilla Naantalista. Toki oli sekin parempi vaihtoehto, kuin matkustaa yhden hevosen takia Ahvenanmaalle saakka. Viikon odottelu ennen Alfonson saapumista tuntui pitkältä ja aika tuntui matelevan eteenpäin, vaikka tekemistä jo ennestään kotona olevien hevosten kanssa riitti aamusta iltaan.

09.07.2023    Alfonso saapuu Varismäkeen    ✎ omistaja

Ja niin koitti se päivä, kun oli aika ajella Sipoosta Naantaliin hakemaan uusinta ostostani Alfonsoa. Hevosen hakupaikaksi oli sovittu sataman lähellä sijaitseva talli, johon saavuinkin hyvissä ajoin. Ehdin odotella paikalla hyvän tovin ja hermostuksissani kävelin hevosautoa ympäri. Kävin mielessä läpi kaikki kauhuskenaariot siitä, miten Alfonso olisikin luonteeltaan ihan kamala tai miten se olisi loukannut itsensä kuljetuksessa.

Alfonson kuljetuksen saavuttua perille kävi nopeasti ilmi, etteivät kauhuskenaarioni olleet käyneet toteen. Trailerista ulos asteli kaunis punaruskea ori, joka machoilun sijaan tyytyi katselemaan ympäristöään utelias, mutta levollinen katse silmissään. Sain kuulla, että Alfonso oli matkustanut koko matkan mallikkaasti ja rauhallisesti, vaikka trailerissa oli ollut sen kanssa toinen ori. Hymyilin leveästi kuullessani miten Alfonsoa kehuttiin.

Ennen kotimatkalle lähtemistä pääsin taluttamaan Alfonsoa naantalilaisen tallin kentälle. Koko ajan ori käyttäytyi käsittämättömän rauhallisesti, vaikka takana oli tuntikaupalla seisoskelua trailerissa ja paikka oli sille täysin vieras. Annoin Alfonson vielä hölkätä pari kierrosta liinan päässä katsoakseni, että se varmasti liikkui puhtaasti. Alfonso siirtyi ensimmäisestä pyynnöstä raviin, mutta liike ei kyllä säväyttänyt ollenkaan samalla tavalla kuin myyntivideossa ratsastajan kanssa. Kuin koko ori olisi liikkunut säästöliekillä varoen kuluttamasta itseään liikaa.

Kun Alfonso ei sitten riehunutkaan liinan päässä tai ottanut edes yhtä laukkaspurttia, oli juoksutushetki nopeasti ohitse. Siirsin Alfonson takaisin käyntiin ja muutaman kenttää ympäri kävellyn kierroksen jälkeen lähdin lastaamaan oria hevosautooni. Rautias käveli rauhallisen määrätietoisesti lastaussiltaa ylös ja asettui autossa heti syömään. Kokonaisuudessaan ori vaikutti aivan ihanan luonteiselta ja lisäksi erittäin tottuneelta matkustajalta. Kumpikin oli tietysti hyvästä ja pääsin levollisin mielin lähtemään hevonen kyydissäni kohti Sipoota.