Tähden Ajanhumu

Tiedustelin sähköpostitse Ajanhumun kasvattajalta, josko hänellä olisi kerrottavana jotain lisätietoja Humun vanhemmista. Jotain sellaista, mitä ei rekisterien sukutiedoista saanut selville. Ja tarinaahan riitti vastaukseksi.

"Hei, kiitos vain viestistäsi. Voi, kyllähän minä mielelläni kerron!

Ajanhumun emä Tähden Kultainen on kaikkien aikojen suosikkihevosiani. Oma kasvattini ja olen ollut sen elämän joka käänteessä mukana. Niitä käänteitähän on muuten riittänyt, alkaen ihan syntymähetkeltä, kun emänsä mahassa mutkalla oleva varsa ei millään meinannut päästä maailmaan. Olikin jo aika lähellä ettei siinä olisi ollut sekä Kullan että sen emän loppu, mutta taitavan eläinlääkärin avustuksella selvittiin säikähdyksellä. Kulta on siitä päivästä asti ollut hurjan tapaturma-altis ja täällä täti saa sydän sykkyrällä aina odottaa millainen näky tallilla on tänään vastassa, loimenriekaleeseen sotkeutunut heppa vai kenties aidan väärälle puolelle sotkeutunut heppa. On se sellainen vekkuli tuo Kulta. Mutta on se hienokin, eikä pelkästään näin kasvattajatädin näkökulmasta, olethan sinäkin sen kilpailutulokset nähnyt. Loistava joka lajissa! Kyllä toista yhtä näppärää hevosta saa hakea. Valjakkoajossakin startattiin ensi kerran viime kesänä. Niin se vaan vanha tätikin oppii uusia temppuja. Kullalle valjakkoajo ei ollut temppu eikä mikään. Sehän kävi ennen sisäänratsastusta naapurissa ravitallilla ajo-opetuksessa. Kaiken kaikkiaan Kulta on kyllä aina ollut aivan ihana, tapaturma-alttiutta lukuunottamatta. Se on joutunut kaikenlaisten vaivojen takia seisomaan sairaslomalla pitkiäkin aikoja, siitähän se ajatus varsaankin lopulta tuli, mutta ei se seisoskelu onneksi ole liikaa luonteessa näkynyt. Aina on ollut yhtä tasainen ja rauhallinen luonne sillä.

Ja kyllähän sinua varmasti kiinnostaa sekin, miksi Kullalle valittiin oriksi juuri Aallonpohja. Kyllä siitä saikin silloin kuulla, että mitä sinä tuollaisella ravisukuisella orilla laitat tammasi paksuksi, etkä käytä jotain hienompaa ratsua. Niille epäilijöille sanoin aina, että suvusta viis, oletteko nähneet miten se hyppää? Ei joka suokki hyppää metrikympin ratoja voittaen siihen hommaan sukupolvien ajan jalostettuja puoliverisiä. Aallonpohjan ulkonäköönkin ihastuin silloin, ajatella nyt, jos olisi vaikka varsastakin tullut isänsä kaltainen musta komistus! Mutta rautias tammahan sieltä sitten tuli. Toinen juttu mitä Aallonpohjan valinnalla haettiin, oli paremmat jalka-asennot. Kullalla jalat on aina ollut vähän vinksallaan, liekkö syynä sitten syntymässä sattunut muljahdus vai joku muu. Kyllä sitä nyt ykköspalkinnolla kantakirjatun orin arvosteluihin voi luottaa, että jos jalka-asentojen sanotaan olevan hyvät niin sitten ne on. Orin luonteesta en kyllä osaa sanoa juuta enkä jaata. Haluatko, että annan sinulle omistajan yhteystiedot niin voit kysellä? Tietääkseni se asuu nykyään jossain Jyväskylän suunnilla yksityisomistuksessa, ruunattukin on jo aikapäiviä sitten. Leppoisia eläkepäiviä taitaa viettää, kun ei ole kilpailujen starttilistoilla näkynyt.

Ja Humulle kerrothan kasvattajatädiltä paljon terveisiä! Kovasti olen häntä ikävöinyt vuosien varrella. Onneksi kilpailutulosten kautta on päässyt seuraamaan miten sillä menee. Tapaamisiin!”

Kilpailee kouluratsastuksessa.