Hukkapuron Koda

Perustiedot

Nimi:	Hukkapuron Koda	Omistaja:	Juulia, VRL-12454
Rotu:	suomalainen puoliverinen	Kasvattaja:	Hukkapuro
Säkäkorkeus:	165 cm	Syntymäaika:	26.12.2016, nyt 9v.
Sukupuoli:	ori	Rekisterinumero:	VH21-031-0296
Väri:	voikko (ee/aa/nCr)	Koulutustaso:	ko Grand Prix

virtuaalihevonen

KRJ-I

Sympaattinen keltainen aka Koda on niin ulkomuodoltaan kuin luonteeltaankin kertakaikkiaan hurmaava. Välillä se tuntuu tietävän asioista enemmän kuin hoitajansa tai ratsastajansa, ja korjailee ratsastajan virheitä oman mielensä mukaan. Koda on hyvin helppo hevonen hoitaa, vaikka se onkin utelias ja joskus ympärillä oleva meininkin saa sen innostumaan liiaksi. Se steppailee satunnaisesti ja tykkää jutella muille tallissa oleville joten tämän takia Koda kannattaakin laittaa kummaltakin puolelta kiinni tallin käytävällä. Harjauksesta ori nauttii kaikkien känkkäränkkienkin puolesta, se olisi harjattavana mielellään montakin tuntia varsinkin jos oikeasta kohdasta osaa rapsutella harjan päällä. Kodalla on hauska tapa nostella ylähuultaan harjatessa merkkinä siitä, että se nauttii siitä suuresti. Varusteiden laitto on helppoa, sillä Koda antaa päänsä alas suitsia varten eikä se liiemmin välitä satuloinnistakaan.

Ratsastaessa Koda on energinen ja sillä tosiaan on työmoraali kohdallaan. Korvat kääntyvät vuorotellen eteenpäin ja taaksepäin sen kuunnellessa tarkkaan ratsastajaansa. Ori soveltuu miltei kenelle tahansa ratsuksi, sillä sen pää ei mene vinoon vaikka ratsastaja jännittäisi tai ei osaisi antaa niin tarkkoja apuja kuin liikkeeseen vaatisi. Askeleet orilla on ilmavat ja matkaa voittavat ja se osaakin erityisen hyvin askelpidennykset sekä tempon lisäykset. Väistöt ja laukanvaihdot menee herralla myös aivan kuin ulkomuistista, mutta ratsastajan täytyy ollakin tässä hieman tarkkana ettei se ala vaihtamaan laukkaansa väärään aikaan. Maastoillessa Koda on varmajalkainen ratsu, joka ei turhia ala kyttäilemään ympäristöään. Se nauttii metsissä ja pelloilla laukkailusta, parasta on kun ratsastaja antaa vapaat kädet ja se saa laukata aivan täysiä.

Kilpailupaikoilla Koda käyttäytyy kuin herrasmies konsanaan. Sitä ei kiinnosta ympärillä hyörivät tammat tai muut orit, vaan se on koko ajan hoitajiensa ja ratsastajansa kuulolla. Matkustaminen sujuu hienosti, mutta koppiin on syytä ottaa kaveri mukaan pidemmille matkoille.

© VRL-14577

Sukutaulu

Isälinja: (3) Knut 5318 - Nuu-Nuuk DFC - Diesel
Emälinja: (3) Larana PTT - SC Amber's Big Pride - Amber The Queen

i. Knut 5318	ii. Nuu-Nuuk DFC	iii. Diesel
		iie. The Last Unicorn
	ie. Vidette Z KRJ-II	iei. Attor KTK-III, KRJ-II
		iee. Tiktaalik Vizier KRJ-II
e. Larana PTT	ei. Dekorum	eii. Dekeru
		eie. Silveria
	ee. SC Amber's Big Pride	eei. Tom's Big Boy
		eee. Amber The Queen

Jälkeläiset

t. Tirith Moneypenny

Kilpailut

Porrastetuissa kouluratsastuksessa tasolla 11/10.

Päiväkirja ja valmennukset

26.12.2016
Koda syntyi.

14.05.2022
Toukokuun neljästoista päivä valkeni sateisena. Jotenkin olisi toivonut kevään ensimmäisen ulkokisapäivän olevan aurinkoinen - pitkän hallikauden ja alkukevään kilpailutauon jälkeen olisin kaivannut hyvää säätä piristämään ja helpottamaan jännitystä. Kaadoin aamukahvin mukaan termosmukiin, vaihdoin ratsastushousut jalkaan ja juoksin kaatosateessa pihan läpi talliin. Työntekijät ja ratsastajat olivat jo täydessä työn touhussa aamutallin ja kilpailuihin lähtevien hevosten kanssa. Kahden ruunikon välissä letitettävänä seisova Koda ei näyttänyt yhtään siltä, että se kuuluisi tähän kouluhevosten joukkoon. Ori katseli korvat hörössä ympärillään tapahtuvaa hälinää, se oli tällaisessa kaaoksessa kuin kotonaan eikä sitä häirinnyt varusteiden kilinä tai kottikärryjen kolina. Noella seisoi orin kaulan vieressä jakkaran päällä ja letitti Kodan paksua harjaa vimmattua vauhtia. Toivotin naiselle hyvät huomenet ja pysähdyin silittämään Kodaa.

Noella katsoi minua kulmakarvojaan kohottaen, valmiina kysymään miksi olin tallissa jos aioin taas olla täysin hyödytön. Tiukka ranskalaisrouva ei sietänyt laiskottelua yhtään, enkä minäkään hänen työnantajanaan onnistunut välttymään Noellan käskytykseltä. Ennen kuin Noella ehti sanoa sanaakaan, jatkoin matkaani kohti satulahuonetta samalla hörppien aamukahviani. Kodan varusteet löytyivät seinältä tuttuun tapaan omilta paikoiltaan, ja vastakkaisen seinän korkeista kaapeista kaivoin satulan päälle vielä putipuhtaan kirjaillun satulahuovan. Kirkkaanvalkoista huopaa koristivat siniset ja hopeanväriset koristenauhat, Kodalle olisi kyllä sopinut kultainen väri paremmin, mutta sellaista ei nyt ollut saatavilla. Kannoin satulan huopineen päivineen käytävällä odottavaan kisakaappiin ja lähdin vielä etsimään satulahuoneen kaapeista Kodan suitsiin toista otsapantaa. Koda-raukka omisti vain yhdet suitset, ja ainoa ero kilpailu- ja kotilookin välillä oli kisoissa käytettävä kaunis timanttikoristeinen otsapanta. Vaihdoin suitsiin toisen otsapannan ja pyyhkäisin suitset vielä kauttaaltaan satulasaippualla, vaikka nahka kiilsikin jo puhtauttaan.

Kodan ja muiden kilpailuihin lähtevien hevosten varusteet alkoivat olla kasassa, joten lukitsin kaapin ja huikkasin Noellalle, että varusteet olisi pakattu. Lupasin tehdä tämän homman jo edellisiltana, mutta homma unohtui ja olin saanut yömyöhään Noellalta varsin vihaisen tekstiviestin asiasta. Nainen nyökkäsi ja sanoi, että Koda olisi jalkojen suojausta vaille valmis kuljetukseen. Nappasin mukaani villaiset pintelipatjat ja tummansiniset pintelit ja riensin pintelöimään keltaisen jalkoja. Koda malttoi edelleen seistä rauhassa paikallaan, joten jalkojen pintelöinti oli hetkessä valmis. Noella oli kadonnut johonkin, mutta tallityöntekijämme alkoivat jo lastaamaan muita hevosia autoon, joten irrotin myös Kodan käytävän naruista ja lähdin taluttamaan sitä pihalle. Orin selässä oleva loimi suojasi sitä sateelta, mutta minä ehdin kastua lyhyellä matkalla hevosautoon. Luojan kiitos Koda asteli autoon ensi yrityksellä, eikä jäänyt vänkäämään vastaan lastaussillalla. Ehkä sekin halusi äkkiä pois sateensuojaan.

Kun hevoset ja tavarat alkoivat olla pakattuna ja sekä hevosenhoitaja, ratsastaja että Noella olivat myös keränneet loput tavaransa, olimme valmiita lähtöön. Kilpailupaikalle oli vajaan tunnin ajomatka, eikä hevosten siis tarvinnut matkustaa kauaa. Se oli hyvä, sillä varsinkin Koda osasi olla levoton matkustaja pidemmillä ajomatkoilla. Noella käynnisti auton ja lähdimme ajamaan kohti kilpailupaikkaa. Istahdin naisen viereen etupenkille ja vietin matkani seuraten aitiopaikalta kameran välityksellä, mitä hevoset auton takaosassa puuhastelivat. Koda keskittyi onneksi muiden hevosten tapaan koko matkan ajan syömiseen, joten sen matkustusstressistä huolehtimisen sai ainakin hetkeksi unohtaa.

22.08.2023
Oli jo aikakin kaivaa hevoset takaisin töihin kesälaitumilta. Kodakin oli päässyt viettämään ahkeran kisakesän päätteeksi pari viikkoa lomaa omalle laidunlohkolleen. Ensin pohdittiin, kestäisikö keltaisen orin pää lomailua, se kun oli normaalisti niin energinen ja tottunut päivittäiseen työntekoon. Mitä vielä - laitumella Koda näytti niin onnelliselta ja vietti elämänsä parasta aikaa, kun ei tarvinnut tehdä mitään. Parin viikon loma tuntui kuitenkin riittävän Kodalle, sillä se käveli vastaan laitumen portille valmiina lähtemään takaisin talliin. Orin karvapeite oli pölyinen, mutta muuten se näytti oikein huvinvoivalta. Vaihdoin riimun suitsiin ja lähdin taluttamaan Kodaa kohti tallia.

Tallipihan lähestyessä päätin viedä Kodan maneesiin hölkkäämään, ajattelin sen olevan hyvä ja kevyt tapa aloittaa taas treenisyksy. Tarkoituksenani oli juoksuttaa Kodaa kevyesti muutama kierros liinassa ja katsoa vaikuttaisiko se olevan hieronnan tarpeessa. Ravia pyytäessäni Koda singahti täyttä laukkaa eteenpäin ja nykäisi juoksutusliinasta niin lujaa, että olin mennä kumoon. Pienen rauhoittelun jälkeen päätin irrottaa liinan ja päästää Kodan juoksemaan vapaana. Se esittelikin monipuolisen repertuaarin loikkia, pukkeja, äkkikäännöksiä ja laukkaspurtteja ja jaksoi juosta vaikka kuinka pitkään. Katselin miten ori otti ilon irti vapaudestaan - vaikka vapaus rajoittuikin maneesin seinien sisäpuolelle. Parinkymmenen minuutin urheilusuorituksen jälkeen Koda pysähtyi puuskuttamaan keskelle maneesia ja koin parhaaksi ratkaisuksi ottaa sen kiinni ja huolehtia, että ori tulisi kävelleeksi huolelliset loppukäynnit. Kultainen hevoseni lähti kävelemään rauhassa vierelläni, eikä lauhkeasta olemuksesta ollut uskoa, että sama hevonen oli juuri äsken kaahannut tuhatta ja sataa ympäri maneesia.