19.03.2024 - Oon voimissain
Reilu 2 viikkoa aiemmin löysin Muscoviten kyljestä verta vuotavan haavan. Haavan löytymisestä seuraavana päivänä pyysin lääkäriä katsomaan tilannetta, sillä haava alkoi vuotaa uudestaan. Muscovite ei ollut mitenkään kovin kipeän oloinen tai apaattinen, mutta aristi kylkeään. Silti huomattavasti edellistä päivää virkeämpi. Lääkäri rauhoitti orin ja hyvin poikkeuksellisesti se rauhoittui normaalilla painon mukaisella annoksella, mitä ei normaalisti tee esimerkiksi raspauksen yhteydessä. Lääkäri ajeli karvat alueelta ja paikkasi haavaa. Nyt reilu pari viikkoa myöhemmin haava alkaa näyttää jo hyvältä. Muscovitellä on ollut tiukka paikka pysyä rauhallisena ja levossa. Se siirtyi sairausloman ajaksi pienempään sairastarhaan, jossa tila alkaa selkeästi loppua. Tänään sairausloma olisi vihdoinkin ohi ja pääsisimme liikkumaan selästä käsin lyhyiden talutteluiden sijasta. Toisaalta nekin liikkumiset tulee vielä olla rauhallisia lyhyitä kävelyitä, mikä tulee olemaan haastavaa sillä Muscovite hyppii jo nyt pitkin seiniä.

Hain Muscoviten sairastarhasta, jossa se saisi vielä jonkun ajan majailla. Orin taluttaminen oli yhtä painajaista, käsissäni oli tikittävä pommi suorastaan. Pääsimme kuitenkin talliin asti, jossa kiinnitin Muscoviten käytävälle. Steppailu alkoi samantien ja jatkui aina siihen asti, että lähdimme kävelemään kenttää kohti. Yleensä menisin näissä tapauksissa maastoon kävelemään, mutta Muscoviten kanssa en sitä edes harkinnut. Selkäännoustuani ori säntäsi liikkeelle lähes ravissa käyntiaskelin. Yritin parhaani pidätellä, mutta ei siinä virtaa täynnä olevassa hevosessa ollut mitään jarrutoimintoa kytkettynä. Ehdin muistuttaa ääneen Muscoviteä eläinlääkärin sanoista rauhallisista käpöttelyistä, kun ori singahti entistä kovempaan vauhtiin. Yrittäessäni pidättää entistä määrätietoisemmin sain aikaiseksi pienen pukkisarjan, jonka jälkeen herra vaivautui pysähtyä puuskahdellen. Ei tämä ainakaan kovin kipeältä enää vaikuttanut, pikemminkin se lauloi suomenkielistä coveria "oon voimissain". Saimme loppujen lopuksi käveltyä muutaman kierroksen hieman rauhallisemmin. Se sai riittää tältä erää, joten laskeuduin satulasta ja talutin Muscoviten talliin. Tallissa riisuin varusteet ja Muscovite siirtyi takaisin sairastarhaansa.

02.03.2024 - "Hankin meille hieman lomaa"
Olin hakenut käytävälle valmiiksi Muscoviten varusteet ja harjakassin, jonka jälkeen lähdin hakemaan oria tarhasta. Tarhauksen portille saapuessani ihmettelin Muscoviten poikkeavaa olemusta. Se seisoskeli paikoillaan ja oli silmin nähden kipeän oloinen. Päällisin puolin pikaisella tarkastuksella ei näkynyt mitään ulkoista, mutta herra oli pyörinyt mudassa, joten ei sellaisen mutakuorrutteen alta meinannut edes karvaa näkyä. Talutin Muscoviten pesupaikalle. Se käveli melkoisen rauhallisesti, mutta edelleen hyvin vaivalloisen oloisesti. Pesupaikalla aloin huuhtoa mutaa irti ja katselin tarkemmin paljastunutta karvapintaa. Huuhdottua koko hevosen huomasin, kuinka Muscoviten oikealle puolelle lattialle alkoi tipahdella verta. Menin tutkimaan oikeaa puolta siitä kohdin jossa verenvuotoa oli ja orin kyljestä löytyi jonkinlainen haava. Putsailin haavaa ja totesin, että se ei tarvitse sen ihmeellisempää paikkaamista, joten laitoin haavapulveria. Muscovite katseli minua rauhallisesti eikä kertaakaan yrittänyt litistää pesarin seiniä vasten. Sen ilme oli sen näköinen kuin se yrittäisi sanoa minulle "Näytit niin väsyneeltä, joten hankin meille vähän lomaa". Lomaapa hyvinkin, tosin ei meille, vaan pelkästään Muscovitelle itselleen. Muscovite jäi sisälle karsinaan lepäilemään ja vein varusteet paikoilleen. En tosiaan tiedä minne se on itsensä kolauttanut. Eihän meidän olisi kun vain pitänyt valmistautua kevään kilpailuihin, mutha se nyt ei onnistu hetkeen.

10.02.2024 - kirj. Omistaja
"Huomenta! Ihanaa tulla tekemään töitä taas heti aamusta, kun alkaa olla jo paljon valoisempaa", huudahdin tallimestari Saralle, joka oli tullut jo huomattavasti minua aiemmin antamaan hevosille aamuruokia. Saran vastaus oli jotain väsynyttä mutinaa, josta en saannut mitään selvää. Luultavasti kirosi pirteyttäni Saksaksi etten ymmärrä sanaakaan. Katselin hetken kalenteristani päivän ohjelmaani ja totesin Muscoviten olevan ensimmäisenä liikutusvuorossa. Kirjoitin ilmoitustaululle päiväohjelman, jotta työntekijät tietävät mitkä hevoset jäävät sisälle ja milloin mikäkin tuodaan ulkoa sisälle varustettavaksi. Sen jälkeen hain Muscoviten varusteet ja siirsin orin käytävälle harjattavaksi. Päivän ensimmäisen ratsun kanssa on mukavaa, kun ehdin sen aina hoitaa täysin kokonaan itse. Muscovite oli valppaana ja hyvin pirteänä, steppaili ja kuopi käytävällä seisoessaan. Harjasin orin melko pikaisesti, eihän se ollut yön aikana ehtinyt liata itseään juuri ollenkaan. Varustaminen sujui kivasti, vaikka toinen olikin kovalla vauhdilla jo lähdössä liikkeelle.

Nousin ratsaille kentällä ja kiristin vyön. Muscovite steppaili, mutta pysyi kuitenkin lähes paikoillaan kerrankin. "Meinasitko alkaa siirtyä kouluratsuksi kun harjoittelet piaffeakin nyt", naurahdin orin steppailulle. Siirryimme kentän ulkopuolelle kohti maastopolkua. Päivä on mukava aloittaa maastolenkillä, joka sujuu reippaasti ja sen aikana viimeistään herää jos ei muuten jo ole herännyt. Muscovite tarpoi käynnissä ripeää tahtia eteenpäin, joten ennen metsäpolulle siirtymistä teimme hiekkatiellä käynti - seis - käynti siirtymiä. Ori alkoi kuunnella hieman paremmin eikä puskenut eteenpäin höyryveturin lailla. Metsäpoluilla kuljimme kymmenisen minuuttia, kunnes tulimme pienelle tielle. Tien pinta oli melko hyvässä kunnossa, joten nostin ravin. Muscovite lähti heti ravaamaan ja kulki erikoisen rauhallista ravia rennon oloisesti. Hetken ravailtuamme saavuimme laukkapaikalle, joka osoittautui olevan melko pahasti jäässä. Sain hieman taistella siitä mihin suuntaan ja missä askellajissa menisimme, sillä ori olisi erittäin mielellään ottanut laukkaspurtin. Käännyimme kuitenkin seuraavalle metsäpolulle, josta pääsisimme takaisin tallia kohti, mutta kuitenkin sen verran kiertäen ja antaen hyvää tasapainojumppaa epätasaisten polkujen merkeissä. Metsikössä lunta oli yllätävän vähän, joten pääsimme menemään todella kivasti erilaisia polkuja ja nousuja huoletta. Osa poluista oli Muscovitelle hieman vieraampia, mutta erittäin luottavaisesti se eteni juuri sinne minne ohjasin ja jopa kauhea kaahottaminen oli jäänyt taakse orin keskittyessä jalkoihinsa tarkasti. Lopulta tulimme hyvin tutulle polulle, josta Muscovite tiesi päätyvänsä tallille ja jälleen vauhti kiihtyi, mutta sentään kohtuullisesti.

Tallille päästyämme Muscovite oli hiestä märkänä. Metsäjumppa oli siis erittäin loistava ratkaisu kun ei normaalia maastolenkkiä päässytkään menemään. Talutin orin talliin, jossa vastassa oleva hevosenhoitaja otti Muscoviten vastaan. Ohjeistin häntä laittamaan fleeceloimen hien kuivattamiseksi ja pitää orin sisällä kunnes on täysin kuivunut, jonka jälkeen siirtää vasta ulkoilemaan. Luotan kyllä työntekijöideni osaavan hommansa, mutta mieluummin muistutan ja ohjeistan pienissäkin asioissa, jotta hevoset pysyvät terveinä ja kunnossa. Muscovite seurasi rauhallisesti ja melko väsähtäneesti hoitajaansa hoitopaikalle, jossa hoitaja riisui varusteet ja loimitti orin. Karsinaan vietyään hoitaja vei vielä lämmintä elektrolyyttivettä ämpärissä juotavaksi ja muutaman siivun heinää pureskeltavaksi.