Luonnekuvaus

Kehun enemmän kuin mielelläni Lausbubin hyvää ratsuhevostyyppiä, sen kolmea laadukasta askellajia, kuinka kevyen elastisesti ja selkeästi ylämäkeen ori liikkuu. Jatkan helposti orin luontaiseen tasapainoon, aktiiviseen takaosaan, irtonaisiin lapoihin, miten kausiflunssat ja irtokengät ovat jättäneet Lausbubin rauhaan. Hehkutan sukua, kehaisen orin positiivista asennetta sekä yritteliäisyyttä. Alleviivaan kapasiteettia, Grand Prix on aina Grand Prix. Yleensä puhetulvani tepsii, harvempi haluaa kuulla yhtään syvällisempää analyysiä orin luonteesta. Tällä tavoin vältyn näppärästi paljastamasta, kuinka tämä hieno, oikeastikin positiivinen, kiltti kiiltokuvaorini, on oikeastaan idiootti.

Jokin Lausbubin korvien välisessä piuhoituksessa vaatisi uudempaa tarkastelemista sekä jonkin sortin korjausliikkeitä. Lausbub ei ymmärrä oikeastaan mitään ilman asian vääntämistä ratakiskosta - ja sitä kiskoakin tarvitaan metritolkulla. Yhä edelleen Lausbub saattaa kävellä trailerin / rekan rampista ohi, etenkin purkutilanteissa, vaikka luulisi useamman tipahtamisen ja polvillaan käymisen opettaneen jotakin. Raspatessa ori koettaa moneen kertaan sulkea suunsa avaajasta huolimatta, kengitettäessäkin jalat meinaavat lipsua takaisin lattiaan, pitipä seppä kintusta kiinni tai olipa jalka telineen päällä. Pesupaikalla Lausbub koettaa pontevasti saada päätään kunnolla alas ja jalkojensa väliin nähdäkseen kaivoon katoavan veden. Jos pesutuokion jälkeen valutat vähän vettä lattialle, jotta Lausbub saa katsella täysin tavanomaisesti toimivaa kaivoa, ruunikon tummat silmät säihkyvät kuin suurenkin luonnonmullistuksen edessä. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..
Jottei tämä nyt aivan mollaamiseksi mene, niin onhan Lausbub suloinen, kiltti ja hyväntahtoinen hevonen. Se ei käyttäydy huonosti tahallaan vaan silkkaa ymmärtämättömyyttään, johon valitettavan vahvan lisämausteen tuo hevosen huono muisti. Jokainen opittu asia, käytöksen tai työskentelyn suhteen, on vaatinut ja vaatii oikeastaan edelleen paljon. Pontevasti ori kuitenkin yrittää olla hieno, hyvän käytöksen ja mallikkaan työparin perikuva, joten vaikkei käytösnumeroksi voi edes vaaleanpunaisten lasien läpi touhua katsoen antaa kymppiä niin yrityksestä Lausbub saa pitkän plussan. Mikään ei onneksi herraa pelota tai edes jännitä, korkeintaan hölmö koettaa uteliaisuuksissaan (ja typeryydessään..) tunkea turpansa kiinni kaikkeen vaikkei pitäisi. Kaikkea voi myös haistella, vähän maistellakin, oikeastaan kaiken suuhun mahtuvan voi myös nielaista. Älä jätä yhtikäs mitään irtotavaroita Lausbubin vikkelän turvan lähettyville! Orin matka Grand Prix -ratsuksi oli pitkä ja kivinen. Perusasioita kerrattiin kertaamasta päästyämmekin, uusien asioiden opetteleminen taas tuntui murentavan vanhoja oppeja. Jokaisen ahaa! -elämyksen jälkeen Lausbub innostui siihen malliin, ettei sen intoa puhkuvaan yksinkertaiseen mieleen enää mahtunut mitään muuta kuin tämä ymmärrykseen asti iskostunut oivallus. Tällä tontilla on kuulkaa peruutettu, tehty sulkutaivutuksia, vaihdettu laukkoja ja tehty siirtymisiä lävistäjällä enemmän kuin kukaan uskoo tai itse kehtaan myöntää. Ei matkamme kuitenkaan silkkaa hampaiden kiristelyä, hikoilua ja epätoivoista toisintoa ole ollut. Lausbubin asenne työntekoon ilahduttaa joka ikinen päivä, ori lähtee aina mielellään töihin tekemään päivän parasta suoritusta. Joskus se tarkoittaa avojen ja sulkujen vaihtamista pohkeenväistöön, seuraavassa tehotreenissä herra taas esittelee niin kaunista, korrektia piaffea, että sitä melkein joutuu tarkistamaan millä hevosella oikein ratsastikaan.

Kuten jo kehuin, Lausbubilla on hienot liikkeet ja tasapaino. Kokoaminen on sille helppoa, lisäyksissä se helposti lähtee liioittelemaan nakellen etusiaan silkan ylitsepursuavan innon vuoksi. Yksinkertaisena kaverina Lausbub ei kykene keskittymään kahteen asiaan samaan aikaan, joten mikäli ratsastaja jää matkustamaan tuulessa väräjävä lehtipuu tai muu sekundäärinen turhuus varastaa satavarmasti ruunikon huomion, minkä jälkeen koko pakka leviää. Sinne muuten jäivät ne laukkapiruetit, jos Lausbub sekoaa askelmerkeissään ratsastaja joutuu nielemään tappionsa ja jatkamaan helppojen perusjuttujen kanssa.

Kilpaurastamme saisi varmasti tehtyä vuoristoradan, mikäli kaikki sijoitukset kasattaisiin jonkin sortin kuvajaiskaavioksi ja esiteltäisiin rakennusinsinööreille. Uusissa paikoissa on aina paljon aistiärsykkeitä, uusia asioita, ääniä, hevosia, kukkaistutuksia, seitsemästoista russeli pyörimässä jaloissa ja jonkun ohikulkijan ylikallis hajuvesi, jonka tuoksu kiinnostaa Lausbubia siinä määrin että se tunkee turpansa hajuvesi-ihmisen korvantaukseen kiinni ellei kisahoitaja ole skarppina. Verryttelyissä ja radalla Lausbubin huomion tulee olla täysin ratsastajassa, aivan kuten kotonakin, ruunikon ei passaa antaa ihastella yleisöä tai mitään muutakaan ellei nyt aivan väkipakolla halua esittää aivan eri ohjelmaa kuin jota tultiin suorittamaan.

Rakas on, ja hieno, vaikkei yksikään haltiakummi siunannut Lausbubia järjellä.