07.10.2024
"Onneksi saimme myytyä jo pari kasvattia, sillä mulla ei ole mitään hajua minne sä aikoisin muuten tunkea sen tulokkaan", Jero sanoi ja katsoi melko vaativasti minua.
"No mutta se on kuitenkin westfalen eikä meillä ole yhtään sen rotuista enkä ikinä edes ole omistanut kyseisen rodun edustajaa, joten pakkohan se oli hankkia", vastasin samalla, kun levitin kuivikepurua tyhjään karsinaan.
Minunhan ei pitänyt ostaa nyt yhtään uutta hevosta, kun samaan aikaan niitä vain tupsahteli jotenkin kummasti tallin pihalle ja aina löysin hyvän syyn ostokseeni. Tällä kertaa se oli uusi rotu. Ihan sattumalta, taas, törmäsin myynti-ilmoitukseen, jossa silmiini osui estepainotteinen tammavarsa. Kiinnostuin entistä enemmän rodun kohdalla, minkäs sille teet, kun syttyy aina uuden kohdalla se tietty palo silmiin. Jätin enempää miettimättä ostotarjouksen ja muutamaa päivää myöhemmin kaupat oli sovittu. Kävisin hakemassa tamman itse, oma lehmä ojassa, sillä voisin samalla käydä katsomassa miten kasvattini ovat kasvaneet. Ne olivat myös tarjonneet minulle tämän mahdollisuuden, ilman niiden myyntiä en olisi keksinyt karsinatilaa näin nopealla varoitusajalla. Primen Pierre oli ostanut kolme kasvattiani, joten vuoroin vieraissa.
Seuraavana päivänä lähdimme Jeron kanssa reissuun hevosautolla. Odotin koko matkan malttamattomana, sekä tamman näkemistä, että kolmikon jälleen tapaamista. Saavuttuamme perille Pierre tuli meitä pihalle vastaan ja oli ilmeisesti varautunut, sillä tervehdyksien jälkeen kysyi kumpi ensin. Päätin tavata ensin tammavarsan, koska se oli kuitenkin ensisijainen asia nyt. Korunaksi nimetty tamma hirnahteli karsinassa, mutta rauhoittui nähtyään meidät.
"Se ei oikein tykkää jäädä yksin, karsinassa välillä huutelee ihmeissään, mutta tarhassa ravailee portilla huutaen. Ei se ole sieltä kuitenkaan ikinä yrittänyt karata tai rynnätä ulos muiden perässä", Pierre kertoi.
Se ei olisi ongelma. Otimme tamman ulos karsinasta ja kävimme kentällä tutustumassa paremmin sekä katsomassa liikkeitä. Koruna nautti ihmisseurasta ja liikkui oikein kauniisti. Lopetettuamme Korunan kanssa kävimme tervehtimässä kasvatteja. Lopulta siirryimme lastaamaan Korunaa kyytiin.
"Jos olisin tajunnut tämän seurankaipuun olisin ottanut matkaseuralaisen mukaan", harmittelin.
Pierre ehdotti, että ottaisin mukaani toisenkin myynnissä olevan, mutta Jeron mulkaisun takia en harkinnut sen enempää. Lähdimme siis kotimatkalle Koruna kyydissä. Se huuteli vähän väliä, mutta asiallisen rauhallisesti seisoi aloillaan. Pääsimme kotiin hämärän aikaan, mutta päästin Korunan vielä hetkesi tarhaukseen ja viereiseen tarhaan vein tamman tulevat kaverit. Näin ne ehtisivät tutustua toisiinsa hetkisen ja huomenna katsoisimme paremmin yhdistämistä.