28.09.2024 - Estevalmennus (kirj. Helga)
Valmennusaamuna pienet kastepisarat kimaltelevat puomien kuluneilla pinnoilla ja ilmassa on kirpeä tuulahdus alkavaa syksyä. Granadan lihakset värähtelevät malttamattomuudesta, kun se näkee kentälle pystytetyn radan ja ratsastajan ilmeestä päätellen samanlainen kutkutus käy myös hänen vatsanpohjassaan.

"Se taitaa rakastaa hyppäämistä? Ei millään malta odottaa", Liisi naurahtaa ja osoittaa kiiltäväkarvaista tummanruunikkoa, joka pärskii ja kauhoo etujalallaan ilmaa. "Joo, Granada on aika malttamaton välillä", Gabi huokaisee hymyillen. Hän kääntää hevosen uralle ja antaa sille pientä tekemistä, jottei aivan tylsistyisi odottelusta sillä välin, kun Liisi kertoo päivän tehtävästä.

Verryttelyssä käydään kaikki askellajit lävitse. Ravissa Granada ihan kuin tanssahtelee eteenpäin, välillä se heilauttaa vähän päätään ja askeleet ovat näyttäviä, isoja. Yhtälailla laukka on täynnä voimaa – hevonen yrittää aina tilaisuuden tullen kiihdyttää tahtia, mutta Gabi kokoaa sen maltillisesti ohjan ja pohkeen väliin. Tärkeintä on löytää tasapaino ja oikeanlainen tuntuma. Granada on sellainen ruutitynnyri joka odottaa vain kipinää sytytyslangassaan, minkä vuoksi Gabi joutuu kerta toisensa jälkeen muistuttamaan itseäänkin olemaan kärsivällinen ja rauhallinen sen kanssa.

Lämmittelyiden jälkeen siirrytään hyppäämään yksittäistä pystyestettä pienellä diagonaalilla. Liisi neuvoo ratsastamaan mahdollisimman vähäisellä paineella ja käyttämään pohjetta vain silloin, kun se on välttämätöntä. Tämä ei ole helppo tehtävä kun alla on hevonen, joka tuntuu olevan valmis singahtamaan minne tahansa pienestäkin merkistä - mutta jonka kanssa on kuitenkin tärkeää, etteivät pohkeet ole irti kyljistä. Ensimmäinen hyppy tulee hieman hätäisen oloisesti ja hevonen tulee liian juureen. Mutta pikkuhiljaa, toistojen jälkeen, ratsastaja löytää sen kanssa paremman rytmin ja Granadakin alkaa rentoutua – olkoonkin, että se rentoutuu vain aavistuksen, mutta suunta on kuitenkin oikea.

Sen jälkeen tullaan keskihalkaisijan suuntaisesti rakennettua pystyä vinosti lävistäjälinjalla. Se vaatii Granadalta malttia, sillä esteelle pitää tulla vinosti, ja ratsastajan täytyy saada hevonen hyvin pohkeen ja ohjan väliin. Aluksi Granada vastustelee, se yrittää syöksyä esteelle liian suorassa linjassa, mutta kun Gabi käyttää vain kevyttä pohjetta eikä jää kinastelemaan, hypyt alkavat sujua pehmeämmin.
"Pää kylmänä ja varmaa johtamista", Liisi kehuu, vaikka se lause on ohjeeksi varjottu.
Gabin tulee antaa hevosen tehdä työnsä ja luottaa siihen, että se osaa ja pystyy hyppäämään ilman, että ratsastaja tekee jatkuvasti kaiken aivotyön sen puolesta.

Kun yksittäiset tehtävät on suoritettu, on viimein aika siirtyä hyppäämään pientä rataa. Ensimmäinen este on lyhyen sivun kautta ratsastettava pysty, toinen on keskihalkaisijalle vinoon rakennettu este, jonka jälkeen pitkällä sivulla odottaa okseri-okseri -sarja kahdella laukka-askeleella.

Ensimmäinen kerta radalla ei ole täydellinen – hevonen on edelleen turhan innokas ja etenkin okserille se kiihdyttää turhan paljon. Liisi muistuttaa maltista, ja Gabi pitää mielessä valmentajan ohjeet, pyrkien ratsastamaan mahdollisimman vähällä paineella. Toinen kerta radalla menee jo huomattavasti paremmin. Hypyt ovat pehmeämpiä ja Liisikin huomaa, kuinka hevonen liikkuu nyt tasapainossa ja malttaa aavistuksen verran paremmin kuunnella ohjeita.

Vaikka hypyt onkin jo hypätty, Granada on edelleen energinen, mutta ainakin paremmin ohjattavissa ja rennompi kuin alkutunnista. Sillä vain tuntuu olevan bensaa suonissaan, eikä se ole ollenkaan huono juttu kilpahevosen näkökulmasta. Gabi taputtaa tyytyväisenä hevosen kaulaa, kun he siirtyivät keventelemään uralle ja jäähdyttelemään hyppäämisestä hionnutta hevosta.
"Kyllä siinä on koko sylillinen tekemistä sinulle!" Liisi hymähtää ja Gabi nyökyttelee virnistäen vastaukseksi.