01.11.2024
Olin nähnyt mainoksen, jossa ilmoitettiin Belgiassa järjestettävästä myytävien varsojen esittelystä halloweenin aikaan. Enhän minä kuitenkaan yhtään nyt voisi ottaa, mutta.. Halloween teema houkutteli aivan liikaa näin kauhuleffojen suurkuluttajan näkövinkkelistä. En tainnut harkita sekuntia pidempään. Ilmoitin Jerolle suuntaavamme Belgiaan ja olin jo lähettänyt osallistumis ilmoituksen. Lokakuun lopussa suuntasimme matkaan hevosautolla, ihan vain varmuuden vuoksi. Lähdimme päivää aiemmin ja yövyimme Belgian puolella kivassa B&B paikassa. Paluumatkalla ei tarvitsisi yöpyä vaan ajaisimme vuorotellen 8 tunnin ajomatkan. Saavuimme Haras du Vent d'Azuriin 31. päivänä lokakuuta hetkeä ennen tilaisuuden alkamista. Minulla oli muutama hevonen mielessäni, mutta niin oli ilmeisesti muillakin. Yksikään niistä ei meille lähtenyt sillä en viitsinyt lähteä kilpailemaan hinnasta. Varsinkin, kun mikään pakko ei ollut saada lisää hevosia. Olimme jo aikeissa lähteä kotimatkalle, kun kuulin seuraavan varsan esittelyn alkavan.
"Seuraavaksi esittäytyy suoraan sanoen nimensä veroinen tammavarsa. Annabelle on ulkoisesti kuin kaunis nukke, mutta käyttäytyy kuin mikäkin riivattu paholainen", kuului kaiuttimesta ehkä hieman vitsikkäästi.
Ja minä säntäsin siltä seisomalta tarjoamaan. Sain hieman paheksuvia katseita, kuka nyt mitään riivattua hevosta huolisi. Pitäähän nyt hevosen osata käyttäytyä jo syntymästään lähtien! Mutta jos jotain olen vuosien aikana oppinut, niin sen, että riivatut varsat ovat olleet erinomaisia huippuhevosia kilparadoilla myöhemmin. Ja pitäähän kunnon hevosella olla luonnettakin, mikä varmasti on juurikin yksi vaikuttava tekijä niiden menestymiseenkin. Tilaisuuden loputtua pääsimme lunastamaan varsan. Tapasin kasvattajan, joka kertoi, ettei varsa nyt niin riivattu ole. Sillä on vain omaa tahtoa, energiaa ja uteliaisuutta. Paperitöiden jälkeen talutin vieroitetun varsan kuljetusauton kyytiin. Se käveli reippaasti ja varmajalkaisesti sisään eikä näyttänyt lainkaan pelokkaalta. Annabelle matkusti melko rauhallisena koko pitkän ajomatkan. Välillä pysähdyimme jaloittelemaan ja tamma käyttäytyi oikein hienosti.
Saavuimme kotipihaan myöhään samana iltana. Olimme kaikki väsyneitä ajomatkan jäljiltä. Jero parkkeerasi auton ja minä taluttelin sen aikaa Annabelleä. Nuori tamma käveli väsähtäneesti ja rauhallisesti. Ulos sen ei nyt tarvinnut mennä, pieni jaloittelu sai riittää ja sitten siirryimme tammalle varattuun karsinaan. Vierustoverit hörisivät ja katselivat kiinnostuneesti tulokasta. Annabelle aristi vieraita isompia tammoja ja käyskenteli karsinassa hetken hämillään, kunnes asettui syömään heiniä. Aamulla olisi toivottavasti jo virkeämpi nuorukainen vastassa.