Savoir LorealVH23-029-0003 | EV-II
|
saksalainen ratsuponitamma (31,25%), musta, 146cm |
Sukutaulu Jälkeläiset Kilpailukalenteri Päiväkirja
"Because you're worth it."
Mikäli L'oreal - brändi etsisi mainoskasvoa, ilmoittaisin meidän oman Lorealin taatusti mukaan. Lorealin luonne on nimittäin aivan hurmaava - se rakastaa ihmisiä, se rakastaa muita eläimiä, se tuntuu rakastavan kaikkea. Toki myös ruokaa, sitä ehkä kaikista eniten. Loreal on nimittäin ahne poni - se syö ihan mitä tahansa, sen eteen laittaa.
Loreal on helppo hoidettava, ja se rakastaakin olla huomion keskipisteenä. Jos Loreal olisi ihminen, kiertäisi se varmasti viikottain kaunistautumassa erilaisissa palveluissa. Ripsihuolloissa, kynsihuolloissa ja kasvohoidoissa. Hieronnoissa ja kampaajalla. Loreal nauttiikin kaikista toimenpiteistä täysin siemauksin, kuin tietäen niiden tekevän tammasta paremman näköisen. Se kohteliaasti odottaa saavansa huomiota, mutta jos palvelu meinaa jäädä liian hitaaksi, osaa se myös vaatia päivittäisiä hoitohetkiään, eikä meinaisi millään päästää ihmistä pois karsinasta tökkien sitä takaisin hoitotoimenpiteiden pariin. Loreal onkin varmasti sekä kengittäjien, että muiden hoitohenkilökunnan suosikkeja, sillä tamma seisoo kuin tatti paikallaan siitä hetkestä alkaen, kun kädet sitä koskettavat, oli kyseessä mikä toimenpide tahansa. Taluttaessa on kuitenkin hyvä pitää ketjunarua, sillä ruohotupsun nähdessään voit olla aivan varma, että Loreal kääntä katseensa ja askeleensa sitä kohti.
Loreal on yhtä miellyttävä ratsastaa, kun mitä se on muutenkin luonteeltaan. Siitä puuttuu kaikki tammamaiset kanapiirteet, eikä se osaa nipottaa. Loreal suorittaa kaikki sille annetut tehtävät sanomatta sen kummemmin vastaan - oli kyseessä sitten sileäntreeni, maastoilu tai hyppääminen. Se on aina kivasti etenemässä, ja omaa loistavan työmoraalin. Lorealilla on kolme kivaa askellajia ja vahva takapää. Se on itsevarma ratsu, joka ei kyttää minkäänlaisia erikoisesteitä, ja hyppää tehtävät aina iloisesti esteiden korkeudesta huolimatta. Tamma on myös maastovarma, ja sen kanssa voikin nauttia aurinkoisista kesäpäivistä pitkin ohjin maastoillen turvallisesti.
Kisapaikoilla Loreal on kuin kotonaan. Se nauttii yleisöstä ja kisapaikkojen hälinästä, ja sopeutuu ympäristöön kuin ympäristöön nopeasti. Se varmastikin luulee, että kaikki ovat kokoontuneet paikalle vain juurikin katsomaan Lorealia. Se tulee toimeen lähtökohtaisesti kaikkien vieraiden kanssa, ja kisapaikalla onkin ilo olla Lorealin kanssa.
© FeeFotografie
Sukutaulu
| i. Lotus Scar hann m 166cm Ch, KTK-I, EV-II |
ii. Lexus hann rn 165cm |
iii. Lexington hann evm |
| iie. Bonbon hann evm |
ie. Tokyo Story hann rt 162cm |
iei. Tokyo Drift hann evm |
| iee. Black and Poisonous hann evm |
||
| e. Sycamore Real Bad drp (62,5%) mkm 147cm EV-II |
ei. Creep It Real drp (75%) mkm 145cm ERJ-I |
eii. Nighttime Is The Right Time drp (50%) (ox x wB) evm |
| eie. Born Wicked conn evm |
ee. 21 Bad Ideas drp (50%) rt 148cm ERJ-II |
eei. Not So Bad Guy hann evm |
| eee. 7 Promises nf evm |
Jälkeläiset
| rotu-skp. | Varsan nimi | 00.00.2022 | i. | ei meriittejä | om. |
Kisakalenteri
PorrastetutOminaisuuspisteet:Hyppykapasiteetti: 1022.26 p. Rohkeus: 1002.15 p. Kuuliaisuus ja luonne: 981.31 p. ERJ:n porrastetuissa tasolla 7/6 (3005.72 p.) |
Cup-sijoitukset
|
Mainittavat saavutukset
Palkittu estevarsojen laatuarvostelussa II-palkinnolla (32p.), 02/2023. |
Päiväkirja ja valmennukset
28.04.2023, irtohypytystä, kirjoittanut omistaja
Joka kuukautinen irtohypytyspäivä oli taas käsillä, ja porukalla oli edellisiltana rakennettu jo kuja maneesiin. Olen tykännyt aina käyttää kujana perinteistä kahden pystyn ja yhden okserin kujaa, joissa välejä on sitten säädetty hevoskohtaisesti. Jokaiseen väliin mahtuu yksi laukka-askel, ja tarvittaessa esteiden väliin pystyisi laittamaan puomeja, mikäli vauhti kiihtyisi liikaa ja ryntäily alkaisi olla tehtävää vaikeuttavaa. Vanhemmilla hevosilla irtohypytys ei ole ollut millään lailla säännöllistä, vaan niitä on saatettu hypyttää silloin tällöin vähän huvin vuoksi - ne nyt pääsevät purkamaan hyppytarpeensa myös ratsastajan kanssa. Sen sijaan nuoriso-osastolle irtohypytys on kuitenkin osa kuukausirutiinia, eivätkä ne saa vapautusta tästä kovin helposti.
Meillä on ollut tapana aloittaa irtohypytykset aina hevosilla, jonka jälkeen on ollut välien lyhennys (ja toki evästauko) ja ponien vuoro. Hevosten hypytykset oli saatu pois alta ja nopea evästaukokin pidetty, joten oli aika lyhentää linjan askelvälit poneille sopivaksi. Poneista ensimmäisenä hyppäämään pääsi Loreal. Irtohypytys ei ikinä ole ollut Lorealille mikään ongelma ja se toimii siinä kuin kello, joten sen kanssa pääsee lopettamaan hyvinkin nopeasti. Tämän päivän hypytykset eivät myöskään poikenneet aiemmista. Tammalla ei ikinä ole mitään ääliöenergiaa, se ei riehu eikä rällää, vaan suorittaa sen, mitä siltä pyydetään. Lorealin kanssa ei muutenkaan tarvitse tehdä varsinaisia harjoittelukierroksia. Hypytettiin tamma siis kaksi kierrosta verryttelykorkeudella, jonka jälkeen nostettiin hieman korkeammaksi. Nuorilla isoilla poneilla olen maksimikorkeutena pitänyt 110cm viimeistä linjaa, ja tähän tähdättiin Lorealinkin kanssa. Ja eihän siinä mitään ongelmaa ollut. Nuoresta iästään huolimatta Loreal vaikuttaa hyvin tasapainoiselta ja kehittyneeltä, ja on hieman sellainen ”pikkuvanha.” Totesin, että turha tätä on jäädä tämän enempää hinkkaamaan, ja onnistuneen kierroksen jälkeen poni sai ansaitut herkut ja taputukset, ja pääsi tallityöntekijän kanssa loppykävelylle pihamaalle. Olisipa jokainen poni yhtä helppo, kuin Loreal!
05.10.2022, päiväkirjamerkintä Lorealin ensihetkistä, kirjoittanut omistaja
Olin jo tovin pyöritellyt päässäni Savoirin ensimmäistä kasvattia. Ensimmäisen kasvatin syntymisessä on tietyllä tapaa aina jotain merkityksellistä - onhan se startti koko kasvatustoiminnalle. Ja ehkä sisimmässäni halusin varsan vanhempienkin olevani itselleni jollain tapaa merkityksellisiä. Ehkä joku oma tärkeä tamma astutettaisiin omalla orilla. Tai hienolla vieraalla orilla.
Yllätyin siis itsekin, kun huomasin hierovani liisausdiiliä kantavana olevasta ponitammasta. Edes varsan isä ei ollut oma orini, joten valinta ensimmäisen kasvatin vanhemmiksi oli enemmän kuin hassu - noin niinkuin omassa ajatusmaailmassani. Kimossa ponitammassa oli kuitenkin jotain, mikä viehätti. Se oli astutettu mustalla hannoverorilla, ja vaikka orilla ei ollutkaan aiempia jälkeläisiä, uskalsin ottaa riskin. Olin ihastellut isäori-Lotusta useaan otteeseen kisapaikoilla. Ori oli aina käsitelless tyyni ja rauhallinen, mutta radalla se oli elementissään.
Olimme sopineet Naellan kanssa, että Riena muuttaisi Savoiriin varsomaan. Tamma muuttikin Kultasaari Cupin jälkeen, ja asettautui melko nopeasti taloksi. Jo hyvin nopeasti ponin riiviömäinen luonne tuli tutuksi, ja välillä jopa mietin, että minkälaisen sähikäisen tamma synnyttäisi. Joku takaraivossani sai kuitenkin luottamaan siihen, että isän hyväluonteisuus tasoittaisi hieman varsan luonnetta, eikä Riena Jr. olisi äitinsä tavoin niin riiviömäinen.
Tiineys oli sujunut odotetunlaisesti, eikä ympäristönmuutos ollut näyttänyt stressaavan tammaa.
Se oli sateinen lokakuinen maanantai, kun Riena alkoi näyttää merkkejä varsomisesta. Riena oli aiemmin varsonut yhden varsan, joten luotin tamman hanskaavan homman kotiin. Kaikki sujuikin hienosti, ja ei mennyt aikaakaan, kun ensimmäisistä synnytyksen alun merkeistä varsa oli jo putkahtanut maailmaan. Musta tamma valkoisella päänmerkillä - voiko kauniimpaa olla? Varsa nousi melko nopeasti jaloilleen, eikä aristanut ihmistä hetkeäkään vaikuttaen yleisluonteeltaan rohkealta. Nyt vain sormet ristiin, että rohkeus ei muuttuisi liialliseksi röyhkeydeksi.