Niegrzeczny

punarautias wielkopolskitamma, 159 cm
syntynyt 04.05.2016 Puolassa, nyt 8 v.

kasvattanut evm
omistaa Juulia

ko  ::  hyvänä päivänä helppo B  //  re  ::  ylittää maapuomin

VH00-000-0000


Naatista ei pitänyt ikinä tulla minun hevostani. Ensimmäisen kerran sen tavattuani totesin, ettei siitä ikinä tule yhtään mitään enkä tahdo enää ikinä istua sen selässä. Se oli silloin juuri saapunut Puolasta Suomeen, kun tuttuni oli sen halvalla ostanut. Vain muutaman viikon Suomessa majailun jälkeen tuttuni jo pyysi minua testaamaan uutta ostostaan ja minä menin, kun puhe oli ollut kivasta harrasteratsusta. Todellisuus oli kaikkea muuta. Naatti oli jäykkä kuin rautakanki ja ensimmäisen kerran se sinkosi täyteen laukkaan pyytäessäni sitä selkäännousun jälkeen eteenpäin. Se ei sietänyt yhtään, että ratsastaja koski siihen.

Sanoin silloin, että tuttuni oli tehnyt huonot kaupat ja että ainoa oikea osoite hevoselle olisi teurastamo. Eihän hevonen ollut yhtään sitä mitä oltiin luvattu. Tuttuni vannoi, että kyllä siitä vielä hyvä tulee kun kouluttaa, se on nyt vähän arka vain ja vaatii aikaa kotiutuakseen. Puolen vuoden päästä Naatti päätyi kuitenkin myyntiin, sillä se oli kuin olikin liian vaikea. Aiemmista teurastamokommenteistani huolimatta päätin ostaa Naatin vaivaisella tuhannella eurolla. Ajattelin, että jos siitä ei tosiaan ratsua tulisi niin astuttaisin sen jollain hienolla orilla ja toivon sormet ristissä saavani selväpäisen varsan.

Enpä silloin osannut arvatakaan, millaiseen seikkailuun reppanan ja oletettavasti kovia kokeneen Naatin kanssa vielä päätyisin. Kliseiset varoitukset ja huumoriheitot punaisista tammoista lienevät ihan paikkaansapitäviä. Ainakin Naatin kohdalla.

Naatti onnistuu olemaan samaan aikaan sekä raivostuttava että erittäin rakastettava hevonen. Se on perusluonteeltaan ihan kiltti ja ihmisläheinen otus, mutta sillä on omia erikoisia oikkujaan, jotka saavat omistajan ja tallityöntekijän toisinaan raivon partaalle. Naatilla on yksi ihminen johon se luottaa lähes kaikissa tilanteissa - sen omistaja - mutta muiden elämästä se osaa tehdä vielä enemmän helvettiä kummallisella käytöksellään. Naatti on rutiinien orja ja jotta se pysyy tyytyväisenä, tulee elämän kulkea saman kaavan mukaan päivästä toiseen. On turha kuvitellakaan tulla ratsastamaan heti aamusta, sillä Naatin päivä on pilalla, jos muut pääsevät tarhaan ja se joutuu töihin. Kun Naatti on saanut hetken olla ulkona mutustelemassa aamuheiniään, sille ei ole enää mikään ongelma lähteä töihin.

Harmaita hiuksia Naatti aiheuttaa myös muun muassa voimakkaalla läheisriippuvuudellaan. Se ei kestä olla hetkeäkään erossa lajitovereistaan ja yksin talliin jäädessään se alkaa huutamaan muiden hevosten perään kuin palosireeni ja pyörii ympäri karsinaa kuivikkeet pöllyten. Omistajansa läsnäollessa se rauhoittuu ja osaa olla hiljaa, kun sen lahjoo herkuilla hiljaiseksi. Kun tallissa on muita hevosia, Naatti on tyynen rauhallinen eikä hermostu mistään. Silloin sen karsinan oven voi huoletta jättää auki ja tamma jää ovelle seisomaan ja katselemaan uteliaana käytävälle. Naatti rakastaa silityksiä ja kaikenlaista huomiota ja sen kanssa touhutessa aika hurahtaa kuin siivillä. Naatti on nopea oppimaan ja omenanmakuisten heppanamien perässä se kiipeäisi vaikka puuhun. Se osaa nostaa käskystä kavionsa puhdistusta varten sekä haukata kuolaimet suuhunsa. Satulasta Naatti ei pidä ja sille se yrittääkin kerta toisensa jälkeen näyttää hapanta naamaa.

Oman ihmisensä kanssa Naatti toimii ratsain hyvin. Ainakin toisinaan. Naatti jännittää uusia ratsastajia eikä se oikein tahdo liikkua niiden kanssa mihinkään. Jos se ei täysin ymmärrä mitä siltä pyydetään, tai apu on erilainen kuin yleensä, se ratkaisee tilanteen jumittamalla paikalleen. Perusratsastuksen taso Naatin kanssa lähentelee muutenkin pyöreää nollaa. Naatille on vaikeaa tukeutua ratsastajansa tuntumaan ja se jää usein aivan tyhjäksi edestä. Pienimpiäkään ohjasotteita Naatti ei yleensä siedä ja se pakoilee pidätteitä nostamalla päänsä ylös. Harvoin Naatti sietää myöskään jalkaa - hetkeksikin liian kauan kyljissä viipyvä pohkeen puristus saa sen ampaisemaan täyteen vauhtiin. Naatilla menee nopeasti kuppi nurin ihan tavallisistakin tehtävistä eikä aina oikein tiedä, että mistä se tällä kertaa hermostui. Joskus harvoin Naatin saa ratsastettua oikein hyväksi ja silloin se ei ota nokkiinsa mistään, vaan tekee nöyrästi kaiken mitä ratsastaja pyytää. Kouluratsastusliikkeistä väistöt ovat ehdottomasti Naatin bravuuri ja ne se tekeekin hienosti lähes poikkeuksetta. Laukkatehtävät saavat Naatin kuumumaan ja käymään kierroksilla, mutta muutoin se on pääosin varsin rauhallinen ratsu.

Kotipihan muutokset saavat Naatin pään pyörälle ja pakoreaktion aktivoitumaan, mutta maastossa Naatti ei hätkähdä mistään ja se on luotettava ja turvallinen maastoilukaveri. Ainakin niin kauan, kun askellajina on käynti. Sen kanssa voi samoilla metsissä pitkin ohjin ja katsella maisemia, eikä Naatti pelkää mitään. Ravia tai laukkaakin sen kanssa voi ottaa, mutta reippaammassa askellajissa Naatti saattaa lähteä käsistä ja purra kiinni kuolaimeen, jolloin sen hallinta on lähes mahdotonta. Toinen takuuvarma käsistälähtö on käsillä, jos ratsastuskentälle on tuotu estepuomeja, sillä niitä Naatti pelkää kuollakseen. Esteratsastus tarkoittaa Naatille maailmanloppua eikä se kykene liikkumaan täysin rennosti esteiden lähettyvillä, vaan se yrittää kiihdyttää tahtiaan ja päästä mahdollisimman kauas pelottavista puomeista. Mitä lie sille menneisyydessä opetettu, ei ainakaan esteratsastusta, sillä siinä Naatti on harvinaisen lahjaton. Yksittäisen maapuomin se jo kykenee ylittämään, mutta jos se uskaltaa hypätä, ei se ymmärrä nostella jalkojansa ja se pudottaakin lähes jokaisen ylittämänsä esteen alas.

i. Konstancji evm
prt, 165 cm
ii. Kaspar evm
rnkm, 164 cm
iii. Waldemar evm
tprt, 162 cm
iie. Kaleen evm
mkm, 165 cm
ie. Rozalia evm
rn, 161 cm
iei. Zygmunt evm
trn, 166 cm
iee. Roz evm
prt, 160 cm
e. Nierówny evm
prn, 158 cm
ei. Nieład evm
prn, 163 cm
eii. Apoloniusz evm
m, 164 cm
eie. Natasha evm
rt, 160 cm
ee. Gisela evm
trn, 159 cm
eei. Gcibor evm
m, 160 cm
eee. Lucya evm
prn, 161 cm

Naatin kaltaisella epämääräisellä tuontihevosella ei pitäisi olla sukua tiedossa ollenkaan, kun itse hevosen historia on hämärän peitossa. Naatti oli kuitenkin rekisteröity Puolaan ja sen suku on tiedossa. Kasvattaja myi Naatin vieroitusiässä pois, mutta myynnistä ole olemassa minkäänlaisia dokumentteja eikä kasvattaja muista kenelle hän Naatin myi. Naatin kasvattaja harrasti hevoskasvatusta omaksi ilokseen eikä hänellä ollut mitä ilmeisimmin aavistustakaan siitä, millaisia hevosia kannattaisi käyttää jalostukseen. Hevosensa hän osasi silti hoitaa asianmukaisesti.

Naatin isä on käynyt Puolassa erilaisissa näyttelyissä ja muisa arvostelutilaisuuksissa, mutta se ei ole saanut kantakirjapalkintoa. Lisäksi se on kilpaillut kouluratsastuksessa tasolla, joka vastaa Suomessa vaativaa B:tä. Todisteeksi kilpailuista on löytynyt kuitenkin vain muutama kilpailutulos, joiden perusteella ori on saavuttanut luokissa noin 60% tuloksia. Naatin kasvattajan mukaan Konstancji -niminen ori oli todella hieno ja se oli suurin syy, miksi hän päätti käyttää juuri sitä oria. Se ei ollut mikään liikeihme, mutta sillä oli Naatin kasvattajan mukaan komea kuparinvärinen ja auringonvalossa hohtava karvapeite.

Naatin emä oli ihan tavallinen hevonen, jollaisia joka toisessa maalaistalossa Puolassa on. Paitsi että Naatin emä asui miehen luona, joka harrasti pienimuotoisesti hevoskasvatusta, lähinnä omaksi ja teini-ikäisen tyttärensä iloksi. Naatin emä Nierówny ei ole koskaan kilpaillut eikä sitä oikeastaan oltu edes ratsukoulutettu. Tamma kyllä kantoi ratsastajaa selässään ja se oli luotettava ratsu, jolla saattoi huoletta ratsastaa maastossa ilman pelkoa putoamisesta tai siitä, että tamma säikähtäisi jotain.

t. Varsan nimi tähän
13.01.2018   nwb    i. Isän nimi tähän    om. Nimi tähän
t. Varsan nimi
13.01.2018    nwb    i. Isän nimi tähän    om. Nimi tähän

05.03.2024  ::  Päiväkirjamerkintä   Omistaja

Joskus kuvittelin onnellisuuden tulevan eteeni komean kiiltäväkarvaisen puoliverisen muodossa, mutta ei, kyllä onni saapui nurkan takaa yllättäen takkutukkaisen tikkuhevosen vartalossa.

Koskaan ei pitänyt tulla sitä päivää, että olisin Naatin omistaja ja nyt kun sitten olin, ei mikään tuntunut luonnollisemmalta. Naatti ei ehkä (siis ei missään tapauksessa) suonut minulle iloa ja nautintoa kilpailla esteratsastuksessa, mutta sen sijaan sen kanssa on päässyt nauttimaan jostain paljon arvokkaammasta, arjen pienistä onnistumisista, joita on ennen muiden hevosten kanssa pitänyt itsestäänselvyyksinä. Sitä se onni sitten kai todellisuudessa onkin, pieniä, merkityksellisiä asioita, eikä niinkään suuren mittakaavan saavutuksia.

Mitä oivallisin esimerkki arjen pienistä iloista ravasi juuri tahdikkaasti allani pärskien tyytyväisenä. Tuntuma ohjassa oli kevyt ja vakaa, ja jalkani sai levätä rauhassa hevosen kylkeä vasten ilman, että se aiheutti välitöntä singahdusta eteenpäin. Toisille ratsukoille tämä oli tietenkin ihan perustiistai, meille juhlimisen arvoinen suoritus. Kun riman asettaa tarpeeksi alas, saa onnistumisiakin juhlistaa useammin. Mikä mainio tekosyy käydä kotimatkalla kaupassa ostamassa pakastemutakakku iltapalaksi!

Joskus mietin, että ratsastukseni pitäisi olla vähemmän suoraa uraa ratsastusta ja matkustelua, mutta näinä hetkinä se sai hyvällä omatunnolla juuri sitä. Kuten vanha valmentajani oli joskus tokaissut ‘nauti hetkestä ennen kuin pilaat sen’. Mikä ihana, positiivinen elämänviisaus. Valmentajan neuvoa noudattaen en uskaltanut tehdä yhtään mitään, vaan keskityin istumaan hevosen selässä mahdollisimman vähäeleisesti. Välillä uskalsin kääntää Naatin ympyrälle, mutta sen kummempaa koreografiaa en millään viitsinyt pyytää. Silläkin riskillä, että Naatti ryhtyisi lakkoon ka pysähtyisi keskelle kenttää, uskalsin vähitellen pyytää siltä enemmän ja enemmän. Ensin vain niitä ympyröitä, sitten kolmikaarisia, lopulta myös pohkeenväistöjä. Asiat tuntuivat pelottavan helpoilta ja Naatti toimi pelkällä ajatuksen voimalla, että hetkeäkään kauemmin harkitsematta päätin pyytää laukkaa.

Ja Naattihan laukkasi. Nosto oli tietenkin vähän räpiköivä, sillä valmistelin avut kehnosti, mutta oli miten oli, Naatti nosti laukan. Sen askel oli reipas, kaarteissa tasapainoton, muttei holtiton. Pienellä istunnan tiivistämisellä oli yksi askel siellä täällä, kun Naatin laukassa oli aistittavissa hienovaraista kokoamista, vaikka mistään kootusta laukasta ei voinut puhuakaan. Ero ulkopuolisen silmään olisi varmasti ollut olematon, mutta oman takapuolen alla tuntui hienovarainen häivähdys erosta tavalliseen harjoituslaukkaan. Se riitti saamaan niin hyvälle tuulelle, että suunnittelin ostavani mutakakun kyytipojaksi vielä vaniljajäätelöä, ja nimenomaan sitä kalliimpaa sorttia jossa oli oikeaa vaniljaa. Tämä työskentely ja haaveilu kaupan pakastealtaan antimista sai tältä erää riittää ja siirsin Naatin istuntaa puristamalla käyntiin. Hevonen puuskutti jonkin verran ja ravisti tyytyväisen oloisena päätään, kun annoin ohjien valua sormieni välistä pitkiksi loppukäyntejä varten. Istuin selässä vielä muutaman kierroksen, ihan siitä syystä etten jaksanut jalkautua, mutta lopulta laskeuduin alas selästä ja kävelytin Naattia vielä hyvän tovin ennen paluuta takaisin talliin. Hevonen varusteineen piti saada hoidettua ongelmitta loppuun saakka, ettei iltapalaksi kaavailtu juhla-ateria enää tässä vaiheessa muuttuisi lohturuuaksi.


04.01.2018  ::  Päiväkirjamerkintä   Kirjoittaja

Cras ultricies ut metus a tincidunt. Cras non molestie tortor. Class aptent taciti sociosqu ad litora torquent per conubia nostra, per inceptos himenaeos. Donec laoreet mattis augue rutrum viverra. Curabitur pellentesque sapien odio, et sodales augue sollicitudin quis. Phasellus mollis ut risus dapibus sodales. Pellentesque eget tempus sapien. Quisque semper fringilla nisi at vulputate. Etiam ornare porta urna a euismod. Etiam lobortis lorem ultricies massa laoreet pharetra.