Porkkana

rautias aa ee suomenhevosori, 160 cm
syntynyt 18.05.2023 Suomessa, 8-vuotias
VH23-018-0743

kasvattanut Liisa Tuoninen VRL-12071, Tuoninen
omistaa Juulia, VRL-12454

ko  :  helppo A      re  :  100 cm      ke  :  helppo

KTK-III

Jos Porkkana on jotain perinyt vanhemmiltaan, niin ehdottomasti ulkonäkönsä. Vankka ja tukeva rakenne, keskivartalon pyöreys ja liinahtavat jouhet tekevät Porkkanasta niin suloisen ilmestyksen, ettei ole tosikaan. Mikään atleettisuuden ruumiillistuma Porkkana ei siis missään tapauksessa ole, mutta sehän ei sympaattisen orimme eloa haittaa. Porkkana on aina ja joka tilanteessa ratsastajansa tai käsittelijänsä hallittavissa, paitsi ehkä silloin kun näköpiiriin sattuu ruokaa. Kuten orin keskivartalostakin huomaa, on ruoka-aikaan oltu kotona (eikä tarjoiluista ole pihistelty...). Ehkä opittiin Porkkanan kanssa kantapään kautta, ettei alkuperäisrotuista hevosta sovi pitää vapaalla heinäruokinnalla, mutta ei mennä nyt siihen. Porkkana on ehdottomasti niitä hevosia, jotka elävät syödäkseen, eivätkä suinkaan syö vain pysyäkseen hengissä. Porkkanan lempiaika päivästä on ruokatunti ja se nauttii mistä tahansa tarjoilusta, olipa kyseessä sitten vastaniitetty heinä tai kuivahtanut ja neulasensa tiputtanut joulukuusi. Kaikki kelpaa.

Kaikki kelpaa Porkkanalle noin niinkun elämässä muutenkin. Lihavat on lepposii -sanonta pitää ainakin Porkkanan kohdalla hyvin paikkansa. Sillä on aina tyytyväinen ja levollinen katse silmissään, se ei koskaan kiirehdi mihinkään eikä se ole koskaan äkäinen. Sen kanssa voi tehdä ja kokeilla mitä vaan hiihtoratsastuksesta varusteetta ratsastamiseen. Työhevoshommat tai raviurakin varmaan sujuisivat, jos omistajalla olisi sellaiseen ymmärrystä tai mielenkiintoa. Porkkana tulee myös toimeen kenen tahansa kanssa, olipa kyseessä sitten uusi ihmis- tai hevostuttavuus tai tallikissa. Porkkana on hiljainen herrasmies, ei pidä turhaa meteliä itsestään ja onnistuu olemaan kaikkien suosiossa. Tarhassa Porkkana viihtyy vaikka vuorokauden ympäri, se seisoskelee tarhassa lempinurkassaan päiväunilla tai tallipihan menoa ihmetellessä. Tallissa olemisestakaan se ei pahastu, mutta raittiissa ulkoilmassa on silti aina mukavampaa.

Ratsuna Porkkana on ihan mukava peli, sellainen perussuokki kaikilla mahdollisilla mittareilla. Tyytyväisimmillään se on, kun saa liikkua vähän pitkässä muodossa, vähän etupainoisena eikä ihan täysin avuilla. Tyhmyyksiä ori ei kuitenkaan tee, vaan Porkkana on vakaa ja luotettava tilanteessa kuin tilanteessa. Pomminvarmaksikin sitä voisi sanoa, sillä ori lienee aivan liian laiska pakenemaan yhtään mitään. Rakkaan pullukkamme askellajitkaan eivät aina oikein anna sporttista vaikutelmaa. Porkkanan askellus on jokseenkin maataviistävää, missään tapauksessa ei lennokasta tai näyttävää. Sillä on kyllä ihan kivat ja puhtaas askellajit, mutta reilua yliastuntaa tai muita hienouksia saa kyllä suurennuslasin kanssa etsiä. Tuntuu, että Porkkanalla on tasan kolme vaihdetta: käynti, ravi ja laukka, eikä niissä oikeastaan ole säätövaraa suuntaan tai toiseen. Yleinen eteenpäinpyrkimyskin on vähän niin ja näin, Porkkana on enemmän sellaista liikkeelle tuupattavaa ja houkuteltavaa mallia. Ratsain se toimii kaikkien kanssa samalla tavalla, olipa selässä sitten aloittelija tai kokeneempi ratsastaja.

Pieni reippauden ja innokkuuden vivahde Porkkanastakin löytyy, ainakin sitten kun päästään esteratsastuksen ja mieluusti vielä maastoesteiden pariin. Hyppykapasiteetillaan Porkkana ei loista, mutta sen hyppytekniikka on yllättävän kiva ja älykkyyttäkin siltä löytyy sen verran, että ponnistuspaikat osuvat kohdalleen useimmissa tapauksissa. Ihan kelpo peli helppoihin kenttäluokkiin siis, mutta minkään lajin mestariksi on Porkkanasta ei ole. Säätövaraa laukka-askelen pituudessa ei juuri ole, mutta onneksi Porkkanalla on valmiiksi aika täydellisen mittainen laukka-askel esteratsastusta ajatellen. Erikoisesteitä, vettä tai mitään muutakaan Porkkana ei kyttää, vaan se puksuttaa tasaisen varmasti menemään esteeltä toiselle. Yllättävää kyllä, Porkkana on kohtalaisen ketterä ja se selviytyy uusintaradoilla tiukemmistakin käännöksistä tasapainoisesti. Laukatkin vaihtuvat aikalailla itsestään, joten ratsastajan tehtäväksi jää lähinnä ohjata ori esteeltä toiselle. Pienet epäonnistumiset tai puomien pudotukset eivät Porkkanan itseluottamusta horjuta, vaan epäonnisen hypyn jälkeenkin se jatkaa samalla hyväksi todetulla rytmillä ja asenteella eteenpäin.

17.06.2023    Porkkanakaupoilla    ✎ omistaja

"Siis MITÄ sä sanoit juuri ostaneesi?" puoliso kysyi silminnähden hämmästyneenä kerrottuani, että tein juuri kaupat suomenhevosesta nimeltä Porkkana. Kerroin uudestaan, että ostin maailman ihanimman suomenhevosorin. Puoliso pyöritteli epäuskoisena päätään kuten yleensä muulloinkin hevoskauppojeni jälkeen.
"En ole nyt ihan vakuuttunut, mutta katsotaan nyt millaisen otuksen haet syksyllä kotiin. Sä olet kyllä välillä tehnyt sellaisia ostoksia että tässä jo ihan hirvittää."
"Höpsis. Se on kyllä ravi- ja työsukuinen, mutta molemmat vanhemmat on kisanneet kenttää. Kyllä me Porkkanastakin tehdään vielä kelpo kenttäratsu", sanoin innoissani.
"Mitenniin me?" puoliso kysyi. "Nyt alkaa kyllä kuulostaa siltä, että saat tehdä tästä Porkkanasta ihan oman henkilökohtaisen projektisi."
Nielaisin. Minustako kenttäratsastaja? Olin aivan vakuuttunut siitä, että kyllä puoliso huolisi Porkkanan ratsastettavakseen siinä missä meidän muutkin suomenhevoset, mutta entä jos ei? Ei kai siinä sitten auttaisi muu kuin selättää oma rimakauhu ja suunnata maastoesteille. Toivottavasti Porkkana olisi edes luonteeltaan rauhallinen.

06.09.2026    Maastossa    ✎ omistaja

Ei meillä varsinaisesti ollut Porkkanan kanssa mitään yhteistä, se oli rento ja kiva kenttähevonen ja minä olin tiukkapipoinen kouluratsastaja. Tultiin silti aika hyvin toimeen keskenämme. Oikeastaan tulin Porkkanan kanssa toimeen paremmin kuin monen heikkohermoisen puoliveriseni kanssa, mutta tätähän en tietenkään ääneen suostunut myöntämään. Tänäänkin tehtävälistalla olisi ollut puoliveristen kanssa koulutreenejä, mutta päätin kuitenkin ottaa ja lähteä Porkkanan kanssa maastoon.

Pyöreä (mutta ei missään tapauksessa kesän jäljiltä pullukka…) ori löntysti tasaista vauhtia eteenpäin hiekkatiellä. Sillä ei ollut kiire mihinkään. Välillä Porkkana yritti hamuta viereisten puiden oksista itselleen matkaevästä mukaan, mutta muuten se käveli määrätietoisesti, joskin hitaanpuoleisesti, eteenpäin. Käännyimme autotien varresta metsän puolelle, eikä aikaakaan, kun löysimme itsemme tienoon parhaan laukkasuoran lähettyviltä. Porkkana selvästi valpastui huomattuaan mihin olimme tulleet. Pitkän hiekkatiesuoran alussa pyysin Porkkanaa vauhdikkaampaan askellajiin, ja se suorastaan keinahti laukkaan. Maaperä tömisi Porkkanan isojen kavioiden alla, kun sen jalat rummuttivat tietä eteenpäin. Orin korvat osoittivat suoraan eteenpäin, ja sen vaalea harja hulmusi tuulenvireessä. Nousin pienesti kevyeen istuntaan ja annoin Porkkanan mennä vielä aavistuksen vauhdikkaammin.

Pitkän suoran loppupuolella Porkkana alkoi omatoimisesti hiljentää vauhtiaan. Sen kyljet kohoilivat hengityksen tahdissa ja ori vaikutti kaikin puolin tyytyväiseltä äskeiseen urheilusuoritukseensa. Annoin Porkkanan vielä ravailla rennosti polkuja pitkin omassa tahdissaan (joka ei ollut missään tapauksessa turhan reipas) ennen kuin lähdimme etsimään tietä takaisin kotia kohti.