Youngblood

Tiedättekö, kun joskus tulee luettua juttuja tai tarinoita hevosista, jotka ovat aina valmiita tekemään ratsastajansa eteen kaikkensa? Ne taistelevat itsensä läpi mistä tahansa esteradasta, hyppäävät mistä paikasta tahansa ja jotenkin aina onnistuvat venyttämään itsensä leveän okserin takapuomin yli. Vaan ei sellaisia hevosia tosielämästä löydy, tai niin minä luulin, kunnes tapasin Youngbloodin.

Youngblood on aina valmiina mihin tahansa tehtävään. Se yrittäisi hypätä vaikka kuuhun, jos ratsastaja pyytäisi. Kaikesta huolimatta se on melko reaktiivinen ja kuuma, eikä siksi sovellu aran ratsastajien alle. Esteradalla Youngblood syttyy, se menee ja hyppää, kunhan ratsastaja osaa ohjata oikealle esteelle. Se ei juuri koskaan kiellä, vaan hyppää urhoollisesti huonostakin ponnistuspaikasta. Usein se kuin ihmeen kaupalla onnistuu yrityksessään, mutta on se kerran jos toisenkin myös hypännyt suoraan esteen sekaan. Ori myös kerää ylimääräisiä kierroksia esteistä - sen mielestä esteiden hyppääminen on ihan parasta, eikä mitään muuta tarvitsisi tehdäkään. Pidätteiden kanssa ratsastajan on oltava nopea, sillä Youngblood kyllä huomauttaa pukittamalla jos ratsastaja jää liikaa kädellä kiinni. Sileän ratsastuksessa Youngblood ei ole yhtä menevä ja tulisieluinen kuin esteillä, mutta se tekee kyllä kuten pyydetään ja on suhteellisen osaavakin.

Harjaus, satulointi ja kaikki muutkin hoitotoimenpiteet shampoopesusta klippaukseen ja eläinlääkärikäynteihin sujuvat Youngbloodin kanssa aina yhtä neutraalisti. Se ei koskaan tee mistään toimenpiteestä isoa numeroa tai kiusaa hoitajaansa pullistamalla tai nojaamalla vasten. Ei se kuitenkaan erityisemmin näytä nauttivankaan hoitotoimenpiteistä.
Kilpailumarkoilla Youngblood suhtautuu kaikkeen yhtä lungisti kuin kotonakin, eikä stressaannu ihmisvilinästä tai arkisten rutiinien muutoksesta. Vieraassakin paikassa se kulkee talutettuna varsin lungisti eikä riehu turhia. Muista hevosista Youngblood on melko kiinnostunut, mutta se ei koskaan tee niistä itselleen suurta numeroa.

Jälkeläiset

Valmennus 00.00.00000

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.

Valmennus 00.00.00000

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.