Ruunila Silverskip

Ruunila Silverskip on hyvällä huumorintajulla ja loputtomalla lempeydellä varustettu estetamma. Sierra usein vaikuttaa enemmän leppoisalta ruunalta kuin tammalta, sillä tästä hevosesta ei kyllä löydy minkäänlaista kiukkuisuutta, eikä sen ärsyyntymiskynnystä taida ylittää yhtään mikään. Päinvastoin sen korvat ovat kuin lukittuneet olemaan hörössä jatkuvasti, se tervehtii iloisella hirnahduksella kaikkia tuttujaan ja lähtee aina innolla kaikkeen tekemiseen mukaan. Tamman hyväntuulisuus tarttuu väkisinkin sen kanssa työskenteleviin ihmisiin, eikä olekaan ihme, että yleensä tämän seurassa kuka tahansa hymyilee kuin Naantalin aurinko. Sierra seuraa aina innolla ympäristöään ja se on aivan mahdottoman utelias. Aina pitäisi päästä tutkimaan asioita lähempää ja usein muiden hevosten mielestä pelottavat asiat ovat tämän mielestä vain mielenkiintoista tutkittavaa. Muiden hevosten kanssa Sierra tulee poikkeuksetta aina hyvin toimeen ja tuntuu, että tämän hyväntuulisuus tarttuu myös toisiin lajitovereihinkin. Eipä kovin moni kiukkuinen pomottajakaan jaksa tämän auringonpaisteen kanssa kauaa vääntää, sillä Sierra ei mihinkään kinasteluihin lähde mukaan, vaan tyynen rauhallisesti odottaa korvat hörössä, että toinen lakkaisi vääntämästä.

Sierra on juuri niitä hevosia, joiden kanssa saa touhuta ihan mitä vain. Kaikki tekeminen on mukavaa, kaikkeen on kiva lähteä innolla mukaan. Harjatessa tamma keskittyy nauttimaan puunauksesta, eikä se hievahdakaan varusteita laittaessa. Sierra tulee toimeen kaikkien kanssa, eikä kengittäjä tai eläinlääkäri tee asiaan poikkeusta. Tuttu eläinlääkäri tai kengittäjä saa tammalta saman iloisen tervehdyksen kuin kaikki muutkin sen kanssa työskentelevät, mikä varmasti ilahduttaa ketä tahansa raskaanakin päivänä. Tammalla on tervehdyksen lisäksi tapana hellästi tuuppia turvallaan sellaisia ihmisiä, joista pitää erityisen paljon. Sierraa saa halailla ja sille saa lässyttää niin paljon kuin sielu sietää, kaikki huomionosoitukset kelpaavat tälle hevoselle paremmin kuin hyvin. Taluttaessa Sierra tykkää kulkea taluttajansa takana, juuri sitä vauhtia, minkä taluttaja on määrännyt. Usein se pitää turpansa aivan kiinni ihmisen selässä tai joskus se nostaa sen olkapäälle ja tuhisee tyytyväisenä taluttajansa korvaan.

Halusi sitten lähteä hyvänmielen maastolenkille tai treenata korkeita esteitä, Sierra on varma valinta joka kerta. Tamma rakastaa tehdä töitä, se on erittäin nöyrä ja yrittää aina parhaansa. Ei ole niin nuukaa, onko selässä kuinka osaava ratsastaja, Sierra tekee juuri niin kuin siltä pyydetään ja yleensä se suorittaa siitä vielä vähän kovemmin. Se on hyvin tasainen ja rohkea ratsu, joka tosin tuppaa keräämään energiaa vapaapäivinä. Säännöllinen liikunta saa Sierran pysymään erittäin mukavana ja helppona ja ratsastettavuudeltaan tamma on aina täysi kymppi. Se on sopivan herkkä, mutta ei hermostu ratsastajan virheistä. Se antaa lähes kaiken anteeksi ja pyrkii korjaamaan ratsastajan tekemiä virheitä parhaansa mukaan. Sierralla on hyvä, eteenpäinpyrkivä käynti, letkeä, rento ravi ja laukka on hyvin tahdikasta ja suurta, mutta pehmeää. Kokoamiskapasiteettia ei tammalta ihan hirveästi löydy, mutta lisäyksissä se on ihan näppärä. Sierrahan on ihan täysin esteratsu, vaikka kyllä siitä sileälläkin saa yllättävän paljon irti.

Vaikka Sierra rakastaa hyppäämistä yli kaiken, pysyy se aina täysin kontrollissa. Normaalisti tamma on hyvin tasaisesti etenevä, ehkä jopa ajoittain vähän hitaamman oloinen, mutta esteillä siltä kyllä löytyy vauhtiakin. Se on helposti hallittavissa ja ohjattavissa, vaikka hyppääminen saakin sen innostumaan. Jo pelkät kavaletit kentällä saavat sen hyppyinnon heräämään, mutta aina se malttaa kuunnella ratsastajansa ohjeita. Sierra auttaa esteillä ratsastajaansa parhaansa mukaan ja osaa itsekin katsoa sopivat hyppypaikat, jos ratsastaja ei sitä tee. Isoilla esteillä toki ratsastajan täytyy olla samalla aaltopituudella ratsunsa kanssa, kaikkeen ei Sierrakaan yksin kykene. Tammalla on hyvä, voimakas hyppytekniikka, se ei turhia liioittele vaan hyppää aina juuri sopivan korkealta. Yritteliäs tamma ei koskaan kiellä, vaan mieluummin se yrittää hypätä, vaikka mahdollisuudet esteen puhtaasti ylittämiseen olisivatkin minimaaliset. Toisinaan tämä on myös tamman heikkous, sillä joskus olisi helpompi vain kieltää, eikä rysäyttää esteeseen, jos ponnistuspaikka epäonnistuu tai itse ponnistus menee pieleen. Yleensä kyllä hyppääminen on erittäin sujuvaa ja tasaista tamman kanssa ja harvemmin epäonnistumisia tulee.

Luonnollisesti Sierra on mitä mainioin kilparatsu. Se lastautuu ja matkustaa mallikkaasti niin yksin kuin toisen hevosen kanssa ja kisapaikoilla sen käyttäytyminen on aina yhtä priimaa kuin kotonakin. Kisatilanteet saavat Sierran astetta säpäkämmäksi kuin kotona, mikä on yleensä vain positiivista. Tamma on hyvin rohkea, eikä se jännitä vieraita paikkoja, outoja esteitä tai oikeastaan mitään muutakaan. Hyväntuulinen Sierra seisoo kopissa kaikessa rauhassa odotellessaan omaa vuoroaan, eikä sen kanssa reissatessa tarvitse kyllä stressata yhtään mistään, vaan yleensä sen rentous saa jopa ratsastajan kisajännityksen katoamaan.

© Enna

Jälkeläiset

Valmennus 00.00.00000

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.

Valmennus 00.00.00000

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.