Fiorano

Rotu, sukupuoli	hannover, ori
Säkäkorkeus	167 cm
Väri	ruunikko (Aa Ee)
Syntymäaika	20.06.2021, 13-vuotias
Rekisterinumero	VH21-011-0253 / V-LN: 9706195
Omistaja	Asgard Sporthorses, VRL-12454
Kasvattaja	evm
Koulutustaso	re 160 cm

Fiorano on loputtoman utelias otus, joka haluaisi aina olla siellä, missä tapahtuu. Jos jossain kuuluu pientäkin ääntä, tai ori näkee jotain erikoista, on se samantien korvat hörössä menossa tutkimaan asiaa tarkemmin. Voin vannoa, että tämä kaveri kävelisi vaikka karhun suuhun ihan vain siksi, kun se haluaa niin kovasti tietää, mikä tuo karvainen uusi ystävä on. Tietyissä tilanteissa orin uteliaisuus siis on Fioranon ehdottomasti paras ominaisuus, mutta toisinaan ori joutuu myös pulaan sen vuoksi. Se on hyvin tapaturma-altis hevonen, joka herkästi jää jumiin ja pinteeseen milloin mihinkäkin, koska on vain pitänyt päästä tutkimaan jotain. Onneksi ori on kovin luottavainen ja joutuessaan pulaan se ei ala panikoimaan, vaan kiltisti jää odottamaan, että kyllä joku ihminen minut täältä vielä pelastaa jossain vaiheessa. Onneksi näin, koska tämä hevonen ei varmaan olisi edes elossa enää, jos se uteliaisuuksissaan jäisi jumiin ja saisi joka kerta vielä paniikin kaupan päälle. Fiorano rakastaa kaikkia. Ihmiset ovat kivoja, muut hevoset ovat kivoja, koirat ovat kivoja, linnut ovat kivoja - tätä listaa voi jatkaa niin paljon, kun eläviä olentoja tässä maailmassa riittää. Mutta etenkin ihmiset - ah ne niin ihanat ihmiset, jotka antavat huomiota ja rakkautta. Fiorano on oikea sylivauva, se punkee heti päätään kainaloon, kun siihen vain saa mahdollisuuden.

Toisaalta Fioranoa on aivan ihana hoitaa, mutta joskus sen loputon uteliaisuus ja seurallisuus voi käydä hermoillekin. Ori haluaa tutkia taskut, harjapakin, satulan, suitset, kypärän - kaiken. Fiorano hamuaa ja tutkii kaiken, minkä se vain kosketusetäisyydelleen saa, mutta eipä hyväntuulinen ori kyllä siitä suutukaan, jos sen ei anneta tutkia kaikkea, mitä se haluaa. Muuten ori viihtyy paijattavana vaikka pienen ikuisuuden, eikä se koskaan tee asioita hankalaksi. Kengittäjä ja eläinlääkäri saa hoitaa hommansa kaikessa rauhassa, etenkin jos ei anna orille mahdollisuutta tutkia työkaluja. Taluttaessa Fiorano herkästi lähtee haahuilemaan, koska luonnollisesti se löytää kaikkialta niin paljon kivaa ja mielenkiintoista, että tylsästi taluttajan perässä kulkeminen on silkka mahdottomuus. Kyllä orin saa helposti takaisin raiteilleen, eikä se loputtomiin lähde uudestaan harhateille, jos sille ei anneta lupaa lähteä tutkimusretkille.

Onneksi Fioranolla on korkea työmoraali, sillä muuten sen haahuilu ja uteliaisuus kaikkea kohtaan voisi käydä hermoille. Jos sille antaa riittävästi vaihtelevaa tekemistä ja eri tehtävien avulla pitää orin kiireisenä, ei se edes malta lähteä tutkimusretkilleen. Fiorano tekee aina kaiken just eikä melkein niin kuin pyydetään, eikä se hannaa missään asiassa vastaan. Vaikka ohjeet olisivatkin ratsastajan puolelta epäselvät, ori tekee silti parhaansa mukaan. Isoliikkeinen ori on sileälläkin ihan taitava, mutta samanlaista paloa koulukentille ei siltä löydy kuin esteille. Rataesteillä Fiorano on juuri sopivan herkkä, etenee juuri oikealla, ratsastajan määräämällä tahdilla ja sen hyppytekniikassa ei ole mitään pahaa sanottavaa. Ketterä ori ylittää esteen kuin esteen, ja uusinnoissa se kykenee tiukkoihinkin käännöksiin.

Kisareissuilla ori on mitä mainioin kaveri. Se lastautuu aina ensimmäisellä yrittämällä ilman minkäänlaista epäröintiä. Se myös matkustaa todella nätisti, eikä ole väliä, vaikka kopissa olisi toinenkin hevonen mukana matkustamassa. Kisapaikoilla ori on sitä onnellisempi, mitä enemmän on menoa ja meininkiä. Se rakastaa kisojen tuomaa jännitystä ja tietysti kisoissa on paljon ihmeteltävää ja tutkittavaa. Onneksi se kisoissakin ratsastaessa keskittyy olennaiseen ja jättää ulkopuolisen hälinän huomioimatta. Rohkea Fiorano ei onneksi jännity vieraissa paikoissa, vaan päinvastoin tuntuu, että vieraassa ympäristössä se on enemmän mukavuusalueella kuin tutussa paikassa. Tämän vuoksi orin kanssa voikin kilpailla todella luottavaisin mielin ja voi keskittyä vain oman kisajännityksen hallintaan.

Suku

i. Fiorino	ii. Fiorentino	iii. Fabriano
		iie. Virginia
	ie. Aprilia	iei. Amerigo
		iee. Magenta
e. Silvia	ei. Silverstone	eii. Salvatore
		eie. Ivy Rose
	ee. Rosetta	eei. Rigatoni
		eee. Concetta

Sukuselvitys

Fioranon suku on pitkälti peräisin Välimeren alueen maista. Fiorano on syntynyt Pohjois-Italiassa Torinon kaupungin liepeillä, jossa sen kasvattaja pitää estehevosten kasvatukseen keskittynyttä siittolaa. Fioranon suvusta löytyykin hieman Keski- ja Pohjois-Eurooppalaisittain tuntemattomampia nimiä.

Fioranon isälinja on sen kasvattajan omaa tuotantoa jo useamman sukupolven ajalta ja sen isäori Fiorino on italialaisittain varsin menestynyt – se kilpaili useita kertoja Italian kansallisissa mestaruuksissa voittaen ja pääsi se edustamaan ratsastajansa kanssa maataan myös Euroopan mestaruuksiin, vaikka ratsukko ei päässytkään starttaamaan yhtään starttia Fiorinon loukattua jalkaansa kuljetuksessa kilpailupaikalle. Tuosta onnettomuudesta Fiorino ei enää kuntoutunutkaan kilparadoille, vaan se jäi vain 14-vuotiaana eläkkeelle. Joutilaana olo sopi Fiorinolle mainiosti, vaikka se olikin aina ollut varsinainen työmyyrä ja rakastanut esteiden hyppäämistä. Kilttiluonteinen ori vietti päivät pitkät laitumella ja nuorempana ansaitun meriittilistan myötä se pääsi jalostuskäyttöönkin. Tummanruunikko ori on saanut tähän mennessä 38 jälkeläistä, jotka ovat perineet isältään korkeaa työmoraalia ja hyvää ratsastettavuutta. Muutamat orin jälkeläisistä ovatkin päässeet aina 160 senttimetrin luokkiin asti.

Fiorinon tapaan myös sen isä Fiorentino vietti suurimman osan elämästään kasvattajansa luona Pohjois-Italiassa. Pojastaan poiketen Fiorentino kilpaili lähinnä Italian ulkopuolella sveitsiläisen ratsastajansa kanssa. Ratsukko saavutti hyviä sijoituksia ja voittojakin kansallisista viiden tähden luokista ja aktiivisen kilpailu-uransa aikana Fiorentino ehti osallistua useamman kerran Euroopan mestaruuskilpailuihin sekä kilpailemaan maailmancupin osakilpailuissa. Aktiivisen kilpauran jäätyä taakse Fiorentino palasi Sveitsin komennukseltaan takaisin kasvattajansa luokse Italiaan siitoshevoseksi. Ori oli varsin suosittu jalostusori, olihan sillä itsellään näyttöjä menestyksekkäästä urasta. Lisäksi Fiorentinolla oli varsin nimekäs suku, josta löytyi useita 160 senttimetrin tasolla hypänneitä estehevosia. Mustalla orilla on yli sata jälkeläistä pitkin Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Sen jälkeläiset ovat tunnetusti erittäin mukavia ratsastaa ja useampia niistä on nähty junioriratsastajien alla. Fiorentino jouduttiin lopettamaan ähkyn takia sen ollessa 27-vuotias.

Kuvankaunis kimo tamma Aprilia hurmasi jokaikisen vastaantulevan. Se näytti lempeiden silmiensä ja siron rakenteensa ansiosta aivan satuponilta. Kiltti se oli luonteeltaankin. Apriliasta löytyy sen omistajien valokuvakansioista useita kuvia, joissa pienet päiväkoti-ikäiset lapset ratsastavat Aprilialla sujuvasti ihan ilman taluttajaakin. Sen lisäksi, että Aprilian selkään saattoi laittaa kenet tahansa, oli se myös taitava esteratsu. Se hyppäsi hyvin aina 140 senttimetrin luokissa asti. Tamma oli jaloistaan hyvin varovainen ja se pudotteli puomeja vain harvoin. Kiltin luonteensa ja hyvän sukunsa myötä tammaa haluttiin käyttää myös siitokseen ja se saikin elämänsä aikana kuusi varsaa. Aprilia oli hyvin huolehtivainen emä, joka piti jälkikasvuaan tiukasti silmällä. Valitettavasti tamma menehtyi 18-vuotiaana varsomisen aiheuttamiin komplikaatioihin.

Siinä missä Fioranon isän puolen suku on täynnä toinen toistaan kiltimpiä ratsuja, löytyy emän puolelta sitä kuuluisaa vauhtia ja vaarallisiakin tilanteita. Fiorinon emä Silvia, pieni rautias tamma, on varsin kipakka ja omapäinen tapaus. Se on juuri sellainen stereotyyppinen punainen tamma mistä kaikki aina puhuvat: kuin paholainen valeasussa. Ei Silvia oikeasti ilkeä ole, se ei vain juurikaan pidä siitä että siihen kosketaan. Esteradoilla tämä on aiheuttanut ongelmia, eikä ole täysin ennenkuulumatonta, että ratsastajan ja tamman tiet erkanevat kesken radan. Mikäli vain malttaa käyttää Silvian selässä rauhallisia apuja, suoriutuu Silviakin annetuista tehtävistä kunnialla. Nuorena Silvia sai muutaman varsan, joille tamma ei onneksi ole jättänyt hapanta luonnettaan. 150 senttimetrin luokissa parhaimmillaan kilpaillut tamma elää tällä hetkellä nuoren esteratsastajalupauksen tallissa opetusmestarina. Jalostukseen sitä ei enää olla luonteensa takia haluttu käyttää.

Fioranon emänisä Silvestone syntyi Espanjassa, mutta se myytiin jo varsana huutokaupassa Ranskaan. Se päätyi ranskalaiselle ratsastajalle, jonka kanssa ori kilpaili nuorten hevosten luokkia osallistuen muun muassa nuorten hevosten maailmanmestaruuksiin. Mustankimo ori suoritti pääosin tasaisia ja siistejä ratoja ja sen ratsastettavuutta kehuttiin valtavasti. Kuitenkin sen hypystä jäi puuttumaan se viimeinen silaus, eikä kapasiteettikaan aivan riittänyt korkeimpiin luokkiin. Silvestonen tie johti lopulta Italiaan junioriratsastajan ratsuksi. Kiltti ori kilpaili uuden ratsastajansa kanssa useamman kauden ikäluokkasarjoissa, ennen kuin ratsastaja vaihtoi kapasiteetikkaampaan kilparatsuun. Silvestonen yritteliäs ja juniorillekin sopiva luonne oli kiinnittänyt italialaisen hevoskasvattajan huomion, ja mies päätti tarjota orille uutta kotia omasta tallistaan. Ori pääsi vielä kilpailemaan ammattiratsastajan kanssa ja se kantakirjattiin erinomaisilla rakennepisteillä hannover-kantakirjaan. Se ei ollut järin suosittu jalostusori verrattuna moniin muihin samoina vuosina jalostukseen tarjolla olleisiin oreihin, mutta Silvestone sai kuitenkin parikymmentä jälkeläistä, jotka ovat jokainen kilpailleet esteratsastuksessa lähinnä amatööriratsastajien kanssa helpoissa luokissa.

Edes Silvestonen helppo ja mukava luonne ei onnistunut tarpeeksi tasoittamaan Silvian luonnetta, kun sen emä oli hyvin kipakka tamma Rosetta. Rautias tamma oli hyvin kaunis ilmestys neljän sukkansa ja leveän läsinsä ansiosta, mutta ulkonäön lisäksi tammassa ei juuri ole muuta kehuttavaa. Tamma kyllä hyppäsi isojakin esteitä, jos sille päälle sattui, mutta kilpailutulokset tasosta riippumatta olivat hyvin vaihtelevia. Tamman ratsastajat moittivat toinen toisensa jälkeen Rosettaa kamalimmaksi ja hankalimmaksi hevoseksi, joilla he olivat koskaan ratsastaneet. Rosettan omistajat kuitenkin yrittivät sitkeästi saada tammaa koulutettua paremmaksi ja he veivät sitä ratsuttajalta toiselle. Lopulta oli pakko luovuttaa, kun kukaan ei saanut Rosettan tulostasoa nousemaan. Omistajat päättivät siirtää Rosettan siitoskäyttöön ja valitsivat sille huolella mahdollisimman hyväluonteisia ja helpoiksi ratsastettaviksi kehuttuja oreja, joiden toivottiin tasoittavan Rosettan luonnetta. Neljän varsan jälkeen oli pakko luovuttaa, kun toivotunlaista kilttiä varsaa ei yrityksistä huolimatta oltu saatu ja niinpä Rosetta sai jäädä täysin joutilaaksi. Tamma jouduttiin lopettamaan 20-vuotiaana kaviokuumeen takia.

Jälkeläiset

t. Fendi Scar
t. Fiorentina Scar
t. Florentia Scar
o. Fandango Scar

Fiorano

Suku

Sukuselvitys

Jälkeläiset

Rate My Pony

Statistiikka